Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Syyslaskukausi on avattu Pohjois-Norjassa

1

kuvat: Panu Jyrä

Laskettelukausi on avattu Pohjois-Norjassa ensimmäisten isompien lumisateiden jälkeen. Viikonlopun aikana sukset ovat pöllyttäneet tuoretta syyslunta ainakin Narvikin alueella ja Lyngenissä. Ensin tuoreimmat tiedot laskuolosuhteista kertoo Lyngenissä, Koppangenin jäätiköllä vieraillut leviläinen, Panu Jyrä. Jatkoa seuraa huomenna, kun Narvikin alueelta raporttinsa antaa Markus Perttunen.

Millaisella porukalla olit liikkeellä Lyngenissä Panu?

Nurmisen Petteri ja Roivaisen Juha Helsingistä olivat lähdössä Lyngeniin, ja soittelivat viikkoa ennen reissua. Yleensä minulla on tapana mennä Lyngeniin hyvällä kelillä, sääennusteen mukaan. Nyt pojat olivat lyöneet ajankohdan lukkoon jo etukäteen. Päätin kuitenkin lähteä mukaan, tuli mitä tuli. Leviltä matkaan lähti Luukkosen Timokin, niin saatiin kahteen telttaan sopivasti täytettä.

Millainen sää oli viikonloppuna?

Alun perin oli tarkoitus odotella ensimmäisiä kunnon lumisateita ja lähteä vasta sitten. Tällä kertaa oli tuuria matkassa sen verran, että ensimmäiset sateet tulivatkin juuri alkuviikosta ennen reissua, ja loppuivat meidän saapuessamme alueelle. Ensimmäisen päivän keli, kun vain rämmittiin ylös leiriin, oli ihan ok. Pikku sadekuuro taisi tulla jossain välissä, mutta se ei haitannut.

Iltapäivällä taivas kirkastui ja yö oli täysin pilvetön sekä kylmä. Ensimmäisenä laskupäivänä aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpötila oli himpun verran pakkasen puolella. Illalla pilviä alkoi kerääntyä, ja toinen laskupäivä olikin vähän taistelua näkyvyyden kanssa, pikku tuuli 7-9 m/s ja muutama pakkasaste. Toisen laskupäivän jälkeen päätetimmekin lähteä alas ja kotia kohti, kun seuraavana päivänä emme olisi ehtineet mitään isompaa laskemaan ja poikien piti ehtiä etelän junaan sunnuntai-iltana.

Olitte siis Koppangenin jäätiköllä. Missä kunnossa jäätikkö oli?

Siitä on muutama vuosi, kun olen viimeksi käynyt kesäkunnossa mestoilla. Jäätikkö oli vetäytynyt ja madaltunut metritolkulla. Railoja oli paikoitellen ehkä vähän aiempaa enemmän.

2

Millä korkeudella ja millaisessa paikassa teillä oli teltta?

Meillä oli leiri noin 600 metrin korkeudessa, jäätikön reunalla kalliolla. Se oli varmaan ainut paikka koko laaksossa, jonne ei aurinko osunut kertaakaan…

Millainen lähestyminen oli alhaalta tähän aikaan?

Olihan se eräänlainen taistelu, pirun kivinen. Kivet olivat kooltaan jalkapallosta kuplavolkkarin ja kaikki liikkuivat, joten normaalisti ei voinut kävellä lainkaan. Jokainen askel piti suunnitella tarkasti ja ottaa tukea sauvoista. Lenkkareilla en lähtisi tuohon lähestymiseen, siinä vain katkoisi nilkkansa. Monot jalkaan ja sauvat tukevasti käteen, niin saattaa selvitä hengissä. Eipä se toisaalta ole kuin pari tuntia koko matka, ja loppupätkän pystyy jo skinnailemaan, kun pääsee jäätikön reunalle. Jäätikölle nousu on sinänsä helppo, ei mitään kikkailuja.

Millä korkeudella meni sellainen lumiraja, että pääsi skinnaamaan?

Jäätikkö alkaa noin 500 metrin korkeudesta ja siitä pääsi suksille heti.

3

Millä korkeudella meni sellainen lumiraja että siihen pääsi laskemaan alas?

Jäätikköä pitkin siihen 500 metriin pääsi suksilla. Lunta ei ollut vielä niin paljoa, että muualla kuin jäätiköllä olisi pystynyt laskemaan. Tai oikeastaan lumi oli niin tuoretta, ettei pystynyt, koska ei ollut mitään pohjia. Ensimmäiset sateet olivat tulleet vasta 3 päivää aikaisemmin.

Kävittekö jollain huipulla, solassa tai kurussa?

Meillä oli suunnitelmissa laskea Store Lenangstindenin huipulta länteen laskeva kuru, mutta lumiolosuhteista johtuen pysyttelimme poissa jyrkemmiltä paikoilta. Muutamasta solasta laskettiin sitten alas, mutta ei niillä taida olla edes mitään nimiä. Sellaisia 500 – 600 vertikaalimetrin laskuja, isoja puuterikenttiä ja leppoista kruisailua.

4

Millaiset laskuolosuhteet olivat?

Tuoretta lunta oli 40 – 80 cm. Se oli hyvin tasalaatuista, ei juuri mitään kerroksia. Toisilla seinillä lumi oli hyvinkin stabiilia, toiset taas laukeilivat itsekseen. Perjantain ja lauantain välisenä yönä tuuli vähän pakkasi lunta, ja kansi oli lauantaina vähän tiiviimpi, mutta erinomaista lunta laskettavaksi. Jäätikön lumisillat sen sijaan olivat hyvinkin heikkoja. Lumisateet olivat kyllä hienosti peittäneet railot, mutta ei ne sillat oikein tahtoneet kestää. Köysistönä mentiin pahimmissa paikoissa, ja muutamankin kerran aukeili reikiä suksen kantojen alle. Ja kyllähän yksi meistä tipahti laskiessakin railoon, silta kesti juuri yhden laskijan, muttei enää toista.

Miten huolettomasti ilman osumia pystyi laskemaan eri korkeuksilla?

Me ei oikeastaan laskettu kuin jäätiköllä, ja siellä ei ollut mitään ongelmaa – paitsi ne heikot lumisillat. Varmaan nyt, kun tuo lumi vähän pakkautuu, niin 800 metristä ylöspäin voi jo hiihdellä, ainakin kuruja joihin lunta on kasaantunut. Mutta viime viikolla tosiaan sauva upposi välillä lähes koko matkaltaan lumeen, että pohjia ei tosiaan vielä ollut.

Miltä lumimäärät näyttivät lähivuorilla?

Lumitilanne on melko hyvä, lunta on viime talvelta jäljellä paljon enemmän kuin esimerkiksi vuosi sitten, mutta kyllä vielä saa odottaa seuraavat sateet, ennen kuin jäätikköjen ulkopuolelle kannattaa lähteä. Lunta on ylhäällä nyt niin runsaasti, että hyvissä olosuhteissa niistä tulee hyvät pohjat, kunhan vähän pakkautuvat.

Mikä on mielestäsi hienointa tällaisilla aikaisen alkukauden hiihtoreissuilla?

Monesti me ollaan päästy syys-lokakuussa laskemaan tosi hyvää lunta, kuten nytkin. Valoa on vielä paljon, juoksevaa vettä löytyy, ja kelit ovat kohtuullisen lämpimät. Onhan se nyt hienoa aloittaa kausi puuterikäännöksillä, eikä millään säilötyllä- tai tykkilumella. Tähän aikaan vuodesta on myös usein komeimmat revontulet öisin.

Panun hienoja kuvia löytyy lisää:
https://instagram.com/panujyra/

Huipun seuraava printtijulkaisu ilmestyy kuun lopulla,
mukana mm. häikäisevä reportaasi Etnalta.

Tags: , , ,

Vastaa