Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Syyslaskuja Chilen keväässä

Kuvat: Sami Sarsama ja Juho Lukkari

Pohjoiseen on satanut jo ensilumi ja kuljemme kohti kaamosta, mutta eteläisellä pallonpuoliskolla nautitaan kevätrandoista ja odotetaan kesää. Ei siis ihme, että useissa, monin paikoin eksoottisissakin maan kolkissa hiihtoa harrastanut Sami Sarsama lensi lomallaan syyskuun puolessa välissä Chilen Santiagoon.

Reissun pääasiallisena tarkoituksena oli laskea yhdessä Raus und Rauf -opastoimiston omistajan ja oppaan Juho Lukkarin kanssa San Pedro (3 626 m) -nimiseltä tulivuorelta ja myös muilta tulivuorilta, jotka sijaitsevat Santiagon eteläpuolella 500 – 1 000 km kaupungista etelään päin. Noille seuduille siirtyminen edellytti lentoa edelleen Santiagosta Temucoon.

San Pedron oli kartalta bongannut Chile-spesialisti Juho. Hän oli saanut vinkin hienosta tulivuoresta paikallisilta tutuiltaan, jotka olivat nähneet vuoren laskiessaan läheisellä La Maulen alueella. Vuoren huipulla on käyty toista reittiä pitkin, mutta suksien kanssa siellä ei oltu vierailtu tiettävästi koskaan.

Miehet tarttuivat siis tuumasta toimeen, ja lähtivät etsimään reittiä ensin jalkaisin, varusteitaan kantaen. Leiri rakennettiin lumirajaan, noin 1 700 metrin korkeuteen. Seuraavana aamuyönä suunnattiin jo toppia kohti.

”Reitti löytyi hyvin ja nousu meni mukavasti ilman suuria hidasteita. Liikkeelle lähdimme aamu kuudelta, ja huipulla, reilun 3 600 metrin korkeudella, olimme kello 12 – 13 välillä. Sitten upea 1 900 vertikaalimetrin lasku alas ja leiri kasaan. Tämän jälkeen teimme vielä kolmen tunnin vaelluksen kamojen kanssa autolle. Paikallinen olut maistui alhaalla vähän lämpimänäkin”, Sami kertoo suorituksen kulusta.

1

Sami ja Juho painavat kamat reppuihin pakattuna. Nousu kohti San Pedroa on alkamassa.

2

Kaksikko pyrki löytämään etelän suunnalta lähestyen hyvän nousureitin San Pedro tulivuorelle. Tarkoitus oli yöpyä maastossa yksi tai kaksi yötä.

3

Lähestymiset olivat aika vaativia, ja tennarit kuluivat moneen otteeseen, ennen kuin lumiraja saavutettiin. Palkinto kuitenkin odotti, kun jaksoi puskea pusikossa.

4

Alppilähtö kohti San Pedron huippua.

5

Kaino mieshali huipulla.

6

Lumenlaatu vaihteli betonista puuterin kautta sohjoon. Tässä kuvassa kurvailee Juho Lukkari San Pedron rinteellä.

7

Juho Lukkari leirissä hienon laskun jälkeen. Chilen kevät on syyskuussa kauneimmillaan. Matkalaisilla kävi kelien suhteen mahtava tuuri. Myös lumitalvi oli ollut alueella poikkeuksellisen hyvä, vaikka lumiraja olikin kivunnut jo 1 500- 1 700 metrin välimaastoon.

8

Isot tiet olivat hienossa kunnossa, mutta maaseudulla oli kunnon maavara ja neliveto tarpeen. Lava-autolla ajellessa kamat pysyivät suurin piirtein puhtaana kyydissä pressun alla.

9
Juho Lukkari grillimestarina. Chilessä liha on loistavaa, ja vihannekset ja hedelmät tuoreita, isoja ja maistuvia. Kalaa ja mereneläviä on tarjolla paljon, mitä lähemmäksi rannikkoa ajautuu.

10

Samin ja Juhon nousemilla topeilla oli isoja laskettavia korkeuseroja – jopa 2 000 metriä, vaikkei nyt käyty edes kovin korkealla. Parivaljakon korkeimmat huiputukset olivat 3 600 metrin luokkaa. Lähialueelta löytyy myös 5 000 – 6 000 metriä korkeita, hyvinkin laskettavia vuoria. Kuvassa Sami Sarsama suorittamassa ensimmäisiä käännöksiä Nevados de Chillan (3 212 m) tulivuoren huipulta.

11

Sami laskemassa alas Antuco (2 979 m) -tulivuorelta. ”Reissulla huomasi taas, kuinka hienot vuoristo Andit on. Luonnoltaan ja keleiltään vuoret siellä ovat samalla kuitenkin vaativia ja kunnioitusta herättäviä”, Sami päättää.

www.rausundrauf.de

Huipun lukijoille,
kaikki loput
juoksu- ja pyöräilyvaatteet verkkokaupastamme
nyt – 40 %!
Alennuksen saa kassalla koodilla huippu13.
Welcome!

Huipun seuraava printtijulkaisu ilmestyy kuun lopulla, mukana mm. järisyttävä Pohjois-Norja -paketti.

Tags: , , , , , ,

Vastaa