Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Puuteria Kamchatkalla

Kopteri on jättänyt laskijat harjanteelle.

Kopteri on jättänyt laskijat harjanteelle.

Kuvat: Sami Turunen

Suomalainen laskijaryhmä kävi maaliskuussa vähän eksoottisemmassa matkakohteessa Venäjällä, Kamchatkan niemimaalla. Sami Sarsamalle, yhdelle ryhmän jäsenistä, matka oli järjestyksessään jo kolmas Venäjälle suuntautunut, mutta ensimmäinen Kamchatkalla. Kyselimme Samilta itärajan takaisen resortin keskeiset kuulumiset.

Kyseessä oli omatoimimatka, jonka pääjärjestäjinä toimivat itäsuomalaiset Tuomas Timonen ja Teemu Suojapelto. Viimeksi mainittu on myös venäjänkielentaitoinen, mikä omalta osaltaan edisti matkan onnistumista.

Matka määränpäähän taittui Aeroflotilla, Moskovan kautta. Pituutta lennoille kertyi 3 + 9 tuntia, ja matkanteko oli sujuvaa. Perillä Petrovalovskissa ryhmä oli aamupäivällä paikallista aikaa, auringonpaisteessa ja nollakelissä.

Upeat tulivuoret ja luonto hallitsevat maisemaa.

Upeat tulivuoret ja luonto hallitsevat maisemaa.

”Tulopäivänä lämpö oli kaiketi pykälän keväisempää, kuin normaalisti tuohon aikaan. Lunta oli kylillä kuitenkin penkoiksi asti, ja heti kun mentiin sisämaahan päin, penkka vain kasvoi. Esim. vuoristomajalla lunta oli noin kolmen metrin patjana ja lodgen ensimmäinen kerros olikin kokonaan lumen alla. ”

”Lumiolosuhteet olivat meillä siis hyvät, ja lisääkin sateli reissumme aikana. Olimme tarkoituksella liikkeellä jo maaliskuussa puuterilumen perässä. Ja siinä myös onnistuttiin”, Sami sanoo.

Teemu Myllynen katsoo laskulinjojaan.

Teemu Myllynen katsoo laskulinjojaan.

Ensimmäisenä hiihtopäivänään ryhmä toipui matkan rasituksista pienessä paikallisessa hiihtokeskuksessa.

”Siellä on 300 metriä verttiä, mukavat merinäköalat ja hyvää laskua metsän siimeksessä. Paikallisen operaattorin kaverit lähtivät näyttämään meille paikkoja ja laittamaan äijien lentokoneessa jäykistyneet ja jetläkiset reidet kovaan kouluun.”

Vuoristomajalla valmistautumassa kelkkavetoon

Vuoristomajalla valmistautumassa kelkkavetoon

Kamchatkan niemimaa on luonnoltaan ainutlaatuinen ja erittäin kaunis. Maisemaan antaa ainutlaatuisen leimansa tulivuoret ja meri.

”Siellä on vielä paljon koskematonta tunnelmaa. Kaupungit ja kylät eivät tosin olleet ihan niin idyllisiä suomalaiseen silmään. Ihmiset ovat kuitenkin erittäin ystävällisiä, auttavaisia ja huumorintajuisia. Siellä on kotoisat ja mukavat oltavat”, Sami sanoo.

Ryhmä asui osan ajasta paikallisen operaattorin hoivissa, osan uudessa ja mukavassa merenrantahotellissa sekä maastoajoneuvon ja kelkkakyydin päässä sijaitsevassa vuoristomajassa. Vuoristomajan varustuksiin kuului mm. lämmin afterski-allas. Majalta skinnailtiin lähimäissä ja kelkkavedon päässä.

”Keli vaihteli. Pääasiassa laskimme metsän siimeksessä 1000 metrissä ja sitä pienemmissä korkeuksissa. Kun keli kirkastui, heko pamahti paikalle ja päästiin sillä laskemaan isompia mäkiä lähiympäristöstä. Homma siis helpottui hiukan ylösmenon suhteen. Lodge itsessään oli aika alhaalla, eli noin 200 metrissä meren pinnasta.”

”Lodge-päivissä parasta oli tietysti hiihto ja se, että oltiin luonnon keskellä. Netti ei onneksi toiminut ja puhelinkin huonosti. Hyvällä ryhmällä aika kuluu leppoisasti. Hekopäivä oli tietysti hieno kohokohta.”

Kamchatkan skinnausmaisemaa parhaimmillaan.

Kamchatkan skinnausmaisemaa parhaimmillaan.

Vuoristomajalla vietettyjen päivien jälkeen ryhmä siirtyi takaisin sivistyksen pariin, kävi skinnaamassa eri alueilla ja sai vielä päivän verran helikopteriaikaa.

”Hekopäivinä kelit olivat kaiken kaikkiaan hyvät”, Sami sanoo. ”Näkyvyys oli pääsääntöisesti ihan jees ja tuulet riittävän miedot. Hekohan ei liikahda, jos keli on sinkissä tai tuulet kovat. Ja ei sitä kyytiin ehkä haluakaan huonolla kelillä. MI-8 toimi kuljetusvehkeenä. Sen kyydissä vähän pienemmänkin tuulen kyllä huomaa, ja saa ihan reilusti lentofiilistä harjanteita ylitettäessä. Sitten kun apupilotti tiiraa vaappuvasta koposta ja avonaisesta oviluukusta laskeutumispaikkaa, ja laskeudutaan johonkin harjanteelle mahasta kiinni –taktiikalla, ei siellä enää kukaan härmäläinen laskumies niin vapautuneesti vitsejä lauo.”

”Mäet olivat ihan hienoja, 1000 – 2000 metrin huippujen välissä taidettiin lentää ja laskea. Oli isoja kenttiä, bowleja, harjanteita ja muuta. Tilaa oli hyvin ja kulmaakin sopivasti. Lumet vaihtelivat yllättävän paljon samallakin alueella eri suuntien mukaan, mutta aina se pehmeä puoli onneksi löydettiin. Koska lunta oli sadellut ja tuullutkin, niin varsinkin ylempänä laskimme aika paljon harjanteita pitkin, turvallisuus edellä.”

”Viimeisenä päivänä kytättiin keliä hekobasessa, mutta keli ei oikein auennut, joten säästettiin rahat ja lähdettiin skinnaushommiin. Iltämaki ja ilta-aurinkohan siitä sitten onneksi tuli.”

Puuteria lähdettiin hakemaan - puuteria saatiin. Laskija: Sami Sarsama

Puuteria lähdettiin hakemaan – puuteria saatiin. Laskija: Sami Sarsama

Kaiken kaikkiaan Sami sanoo järjestelyiden toimineen Kamchatkan niemimaalla hienosti.

”Meitä oli hyvä porukka vastassa ja meitä auttamassa. Kamchatka Freeride Community oli meidän paikallinen operaattori ja heille 9+ järjestelyistä.”

Reissu oli ryhmän mielestä kokonaisuuteena hieno, samoin kuin lasketut mäet.

”Toki jos ja kun aikaa olisi enemmän, olisi hieno päästä vielä laskemaan noilta korkeammilta ja toimivilta tulivuorilta. Ja tietysti nuo isot suoraan mereen laskut jäivät myös laskematta. Myös tuollainen basecamp-homma jossakin keskempänä vuoristoa jäi hiukan kutkuttamaan, hekolla kyyti telttojen kanssa johonkin spesiaalialueelle leireilemään…”

Kuu ja laskija Kamchatkan vuorilla.

Kuu ja laskija Kamchatkan vuorilla.

Parhaat sukset vapaalaskuun Huipun verkkokaupasta!
Kaikki DPS Pure 3 -sarjan sukset nyt – 20 %. Welcome!

Tags: , , ,

Vastaa