Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Ultrajuoksua Alpeilta Kiinaan

image3
kuvat: Heikki Hihnala & team

Ultra Trail du Mont Blanc on tämän vuoden osalta jo historiaa, mutta kesän käännyttyä helteisen kisaviikon jälkeen syksyksi, sitä on syytä hieman muistella – ja kenties ottaa opiksi, jos tähtää tapahtumaan vuoden kuluttua. Keskeisen opetuksen voi sanoa jo heti alkuun: viivytelkää mahdollisimman pitkään kylmässä ennen starttia ja katsokaa mitä laitette jalkoihinne.

Edellisessä aihetta käsittelevässä jutussamme päähenkilönä ollut seikkailu-urheilija Heikki Hihnala (http://huippufreeride.fi/2016/08/19/utmb-heikki-hihnala-juoksee-170-km-alpeilla/) säilyy edelleen päähenkilönä, sillä hän on UTMB:n 170 kilometrin pituisen päämatkan jälkeen todistettavasti edelleen elossa, joskin lievästi vammautunut.

”Luultavasti kovasta kuumuudesta tai kenkien uudesta pinnoitteesta johtuen pohjalliset alkoivat mystisesti luistaa alamäissä ruttuun jalkaholvin alle. Aluksi tämä ei tuntunut kovin pahalta ongelmalta, mutta 170 km matkalla ongelmat tahtovat kumuloitua. 50km kohdalla kevyt suojateippaus tuntui vielä pelastavan jalkapohjat. 100 km kohdalla jalkaholvissa oli jo kunnon rakko ja 140 km huoltopisteen kohdalla koko ensiapuväki(20 henkilöä) tuli katsomaan rakkoja ja ottamaan niistä kuvia Facebookin, koska eivät olleet nähneet tulitikkuaskin kokoisia rakkoja aikaisemmin kisan historiassa. Onneksi omalla kohdallani rakot eivät olleet tarpeeksi suuri syy keskeytykselle, vaan ensiapupisteen hyvällä hoidolla jalat saatiin operoitua erilaisilla pistoksilla kuntoon. Maalissa valokuvaajat jatkoivat mässäilemistä jaloillani.”

image1

Niin kuin rakoissa ei olisi ollut muuten tarpeeksi, Heikki ei ole kuuman kelin tyyppejä ylipäätään, ja tällä kertaa hellettä riitti. Odotukset tapahtumassa olivat silti suuret, vaikka realiteetit huonosti hellettä sietävänä urheilija olivat tiedossa. Kaikki tarvittava oli kuitenkin tehty, ja suurella onnella ja hyvällä treenijaksolla hyvä sijoitus oli mahdollinen.

Itse lähtö oli juuri sellainen spektaakkeli, kuin 2 700 osallistujan ultrajuoksukisoissa kuvitella saattaa:

”Jos ultrajuoksun ympäriltä voi miettiä vastavaa tapahtumaa, niin veikkaisin yhtä järisyttäväksi kokemuksesi Muhammed Alin ja George Foremanin Rumble in Jungle -ottelua tai olympialaisten 100 metrin finaalia yleisurheiluviikon päätteksi”, Heikki sanoo.

”Koko viikko on starttia valmisteltu ja yleisöä herätelty muilla matkoilla kisafiilikseen. Kevyempien matkojen juoksijoita on tullut maaliin jo useita päiviä, starat ovat hehkuttaneet päivän kuntoaan ja keränneet sponsoripisteitä ottamalla lasten kanssa slefietä. Lehmän kellot ovat takoneet taukomatta Chamonixin keskustassa ja Cournemoyrissa vauhtia juoksijoihin.”

Kisapäivänä paikalliset rummuttajat ja alppitanssijat löivät tahtia heti aamusta asti ja juoksijoita alkoi virrata lähtöpaikalle. Monet kisaajat saapuvat paikalla jo tunteja etukäteen parhaan lähtöpaikan saamiseksi. Musiikki soi, haastateltiin kisaajia ja polkujuoksujulkkiksia. Viimeinen niitti oli Vangeliksen Conquest of paradise, jonka voimalla tuhatpäinen väkijoukko ryntäsi 170 kilometrin matkalle Chamonixin laakson halki, tuhansien ihmisten hurratessa lehmänkellojen kanssa kunniakujalla.

”Uskomaton fiilis ja tuhansien juoksijoiden vuosien kova harjoittelu yhdisti lähdön hetkellä kaikki osanottajia. Kenelläkään ei ollut varmuutta suorituksen onnistumisesta, mutta jokainen oli varmasti tehnyt parhaansa reitin selvittämiseksi.”

Hihnalan selfien keskiössä yllättäen Huipun ansioitunut kuvaaja Petri Kovalainen, joka on ehtinyt taustapiruksi useampaankin otokseen matkan varrella.

Hihnalan selfien keskiössä yllättäen Huipun ansioitunut kuvaaja Petri Kovalainen, joka on ehtinyt taustapiruksi useampaankin otokseen matkan varrella.

Heikki seurueineen saapui strattipaikaille tietoisesti viimetingassa. Ulkona helteessä odottaminen olisi vienyt turhaan voimia. Juuri ennen lähtöä kylmästä asunnosta paikalle saapuminen oli parasta, mitä helteessä kisaamisessa voi tehdä kehon ylikuumenemisen välttämiseksi.

Heikillä itsellään päivän kunto olikin erinomainen, ja startti sujui hyvin. Sitten keli löi vastaan kuin lehmän henkäys.

”Jos helle yllätti suomalaiset urheilijat Riossa, niin saman se teki myös itselleni Chamonixissa. Yli 30 asteen lämpöön tottuminen ei ollut onnistunut kovinkaan hyvin Suomen kylmän kesän ansiosta. Ei ollut ison miehen keli, kuten Juha Mieto usein totesi.”

Kolme – neljä tuntia kulki kisassa kuin itsestään. Vauhti ei tuntunut Heikistä kovin kummoiselta, vaikka samaa matkaa meni useampi Suomen kovimmista juoksijoista. Keskiyön aikaan koitti kisan pisin nousu, ja jo puolivälissä alkoi kehon ylikuumeneminen, kun viilennystä ei saanut mistään.

”Mäen huipulla olikin sitten ihan liian kuuma, ja tehot täytyi laskea alas ja käydä purossa uimassa viilentämässä kehoa, jonka jälkeen homma alkoi taas jotenkin toimia, vaikka suomalaisille Chamonixin yö tuntui turkkilaisessa saunassa juoksulta.”

Heikin mukaan UTMB:ssä suurta on polkujuoksijoiden yhteisöllisyys. Jos jollakin kulkee hyvin, ovat kaikki iloisia hänen puolestaan. Jos taas jollain on vaikeaa, on ympärillä iloista kannustusta, joka auttaa jaksamaan eteenpäin.

”Tapahtuma on kaikesta huolimatta kilpailu, mutta ylikuumenemisen johdosta se muuttui jo ensimmäisenä yönä hauskanpidoksi ja muiden tsemppaamiseksi. Fiilikset ovat loistavat, ja nyt muistoissa on monta hyvää tarinaa kisailijoiden välisestä veljeydestä ja avunannosta heikkoina hetkinä.”

Kuten Heikki jo edellisessä jutussamme kertoi, Chamonixiin ei mennä vain juoksemaan, vaan myös syömään, ja tämä kulinaristinen linja jatkui tänäkin vuonna.

”Kisaeväät UTMB-kisassa ovat huippuluokkaa. Ongelmana onkin lähinnä päättää, mitä jättää syömättä. Erilaiset salamit, patongit, juustot ja keitot ovat kesken juoksun syömiseen tottumattomalle juoksijoille haastavia. Tänä vuonna omia suosikkejani olivat appelsiinit ja ranskalainen nuudelikeitto. Energiasta reissu ei jäänyt kiinni, ja elekttolyyttitablettien lisäksi omia eväitä ei tarvinnut paljoa syödä.”

Maalissa Heikki oli lopulta ajassa 37 h 51 min, ja sijoitus oli 374. 2700 juoksijan joukossa.

”Maaliin pääsyä oli seuraamassa iso joukko suomalaisia, vaikka oli varhainen sunnuntaiaamu Chamonixissa. Kahden pitkän yön ja yhden päivän jälkeen kylmä olut maistui, ja oli voittajafiilis.”

”Jokainen maaliin päässyt kisaaja on varmasti tyytyväinen tästä haasteesta. Vaikka aika ja sijoitus eivät kohdallani olleet tavoitteen mukaisia, niin silti reissusta voi palata kotiin hyvällä mielellä. Sain paljon hyviä ystäviä reitin varrelta, ja etenkin lopun yhdessä eteneminen Tuomas Koposen kanssa toisiaan kannustaen jää elävästi mieleen. Tuomaksen kanssa painittiin kumpikin ongelmien kanssa pitkin matkaan, mutta hyvällä huumorilla ja jutuilla tsempattiin toisemme maaliin. Huippukaveri täytyy näin kisan jälkeen sanoa!”

Mitä Heikki olisi tehnyt jälkikäteen ajatellen toisin?

”Enemmän olisi pitänyt harjoitella kuumassa ilmassa, mutta työssäkäyvänä se ei ole hirveän helppoa Suomessa.”

Nyt Heikki on jo matkalla Kiinaan, sillä seuraavat kisat ovat Mongolian ja Kazastanin rajalla Altayssa. Kyseessä on seikkailu-urheilun maailmancupin testikisa, johon osallistuu neljän hengen sekajoukkue. Siihen kuuluvat Heikin lisäksi Hannu Oja, Heitih Hallikma ja Outi Seppä. Noin 300 kilometrin matka sisältää melontaa, kiipeilyä, juoksua ja maastopyöräilyä.

Näin ollen siirrämme lähetyksen itään.

http://arworldseries.com/arws-china-x-trail-expedition/

http://www.xtrail.cn/en/article/detail/id/62.html

Heikki Hihnala (vas.) ja hieman yllättäen Petri Kovalainen (oik.)

Heikki Hihnala (vas.) ja hieman yllättäen Petri Kovalainen (oik.)

Tags: , ,

Vastaa