Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Paul Siljama ja Niklas Hollsten: Öuff-Couloir – ensilasku Kågenilla

Kågen
teksti: Paul Siljama
kuva: Niklas Hollsten

Kilpisjärvi jäi aamulla taakse. Olin ajanut sinne edellisenä päivänä Helsingistä, pitkän matkan, itsekseni. Olin saapunut myöhään yöllä ja laittanut nukkumaan Norjan rajaa ennen, parkipaikalla viime vuonna hommatussa matkailuautossa. Selkä oli pitkän ajon jälkeen todella jumissa, mutta aurinko paistoi. Olin menossa tapaamaan kaveria Niklas Hollstenia aamupalalle, jolla oli ideoita muutaman mäen laskemisesta Kågenin saarella Lyngenin niemenkärjen itäpuolella.

En ollut laskenut Nicken kanssa muutamaan vuoteen. Kierrettiin aikoinaan paljonkin kisoja yhdessä Alpeilla, mutta nyt kisaamiset ovat vähän jääneet ja nyt molemmat haluavat mielummin etsiä omia linjoja, haastaa ja kokea vuorten muotoja erilaisella, omalla tavalla.

Edellisen päivän tuuli oli vienyt parhaat lumet menessään. Edellis viikko oli ollut tuuleton, kylmä ja lähes täydellinen. Tänään oli lämmin, joten mietimme laskea pohjoispuolella olevan kurun Kågenin itäpuolella. Valoa riitti, mutta olimme silti aikaisin liikkeellä. Kurua ei ollut kuulemma laskettu aikaisemmin, se ei ollut mikään pitkä, mutta kurun keskiosassa oli pakollinen noin 5 – 10 m pudotus, mikä teki siitä haastavan. Sivusta kuitenkin pääsi ylös asti, jyrkempää kivistä lumiluiskaa pitkin.

Ylhäällä päätin laskea saman luiskan jota kiivettiin, sillä lumi tuntui vähän ennalta arvaamattomalta kiivetessä ylöspäin. Nicke tietenkin halusi laskea kurun suoraan, hyppäämällä keskiosassa olevan pudotuksen. (Köyttä meillä tietenkään ei ollut). Itse halusin jättää väliin, liian sketsiä mun makuun.

Nicke laski ensin ja hän hävisi kallioharjanteen taakse. Pian radiosta kuului, että hän on pudotuksen yläpuolella ja empii hyppäämistä. Muutaman minutin jälkeen kuuluu kuitenkin kova “Oeuff!!” huuto ja teidustelen radiosta mitenkäs siinä kävi. Kaikki hyvin kuuluu vastaus, että alhaalla ollaan. Laskin oman luiskareen alas. Siitä onkin vähän aikaan kun olen laskenut niin kinkkistä mäkeä ja se tuntui hyvältä.

Vaikka olin päivän myöhässä parhaista lumisateista, pääsin silti korkkaamaan uuden linjan parhaassa seurassa, pienellä jännityselementillä. Sen parempaa ei voi saada. Nicken pienten paikallisten tiedusteluiden perusteella me teimme ensi laskun. Päätimme nimetä mäen “Öuff-Couloir”ksi.

Tags: , , , , , , ,

Vastaa