Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Tapaninpäivän surffit

Teksti ja kuvat: Tomi Tähti, kuvissa: Juhani Purola

_T1A9854

Mikä sen mukavampaa kinkunsulattelua, kuin lähteä ajamaan miinus-asteilla 250 km päähän, missä on puolitoista tuntia harrastusaikaa, ennen kuin paikat ovat liian kohmeessa pitämään puomista kiinni. Ennuste oli sen verran mukavan oloinen, että asiaa sen enempää pähkäilemättä suuntasimme auton nokan kohti Poria, katsomaan mitä Pumpparin rannalla olisi tarjottavanaan. Mukava poikkeus aikaiseen surffiaamun herätykseen oli se, että kerrankin oli vapaapäivä eikä tarvinnut olla liikkeellä tuli persuksen alla, vaan sai ottaa mukavan rennosti, turhia kiirehtimättä.

Perille päästyämme piti todeta, että hitto, täällähän on sitten oikeasti pakkasta, rantahiekka oli jäässä ja kova tuuli teki kuvaajankin hommasta suht rapsakkaa hommaa. Juhanin pumpatessa kutosta, piti itsekin vetää vielä muutama kerros vaatetta päälle, ettei kameran kanssa paikallaan seisoskellessa tulisi liian kylmä.

Turhia riskejä oli siis parempi välttää ja tulla vesiltä heti kun siltä tuntui, eikä venyttää viimeisille voiman rippeille. Muutenkin, itselläni kummitteli vielä mielessä kaverin vakava loukkaantuminen edellisviikolla, ja tieto siitä, että jos tilanne iskisi päälle, olisi aika hankalaa tehdä muuta kuin soittaa meripelastus paikalle. Vesi liikkui sen verran voimakkaasti, että ilman pukua ja lautaa ei olisi mitään asiaa veteen apua antamaan.

_T1A9857

Keli vaihteli 17-20 m/s välillä ja kun lumisade ja + 20 m/s puuskat iskivät päälle, kutonen oli hetkellisesti aika rajoilla. Juhanin pitäessä taukoa rannalla tuli myös selväksi, että tuuli ei ollut erityisen tasainen, vaan repivät puuskat söivät voimia nopeaa tahtia. Suunta sinällään oli aika mehukas sideshore luoteesta. Leijalla niin kuin muillakin surffivälineillä onshore-tuuli ei ole se toivottavin vaihtoehto, tuulen puhaltaessa rannan suuntaisesti pääsee aallossa ajamaan paljon pidempiä siivuja.

Hetkeen en taas ole ollutkaan rannalla, jossa tuulen mukana lentää niin paljon kaikenlaista. Tuntui siltä, että perus lentohiekka oli jäätynyt paikoilleen ja tilalle oli tullut kevytsoraa, siinä määrin se ropisi jalkoja vasten. Kameran kanssa Yyterin rannoilla on aina saanut olla aika varovainen, sillä toisin kuin vesi tai lumi, hiekka ei poistu objektiivin rakosista kuivumalla, vaan jää rahisemaan tarkennusrenkaan ja kameran nappuloiden alle. Siitäkin on valitettavasti paljon kokemusta kertynyt.

_T1A9585

Päivän isoin kohdalle osunut.

_T1A9599

Selkämeren aaltopoijun kertoman mukaan aallon korkeus ulkona oli noin 3,4 m ja veden lämpötila + 4,8 c eli aika maltilliset olosuhteet niiltä osin. Rannassa aallot vaihtelivat polven korkuisesta miehen kokoiseen. Isompia settejä rullasi rantaan riittävän nopealla tahdilla, ja muutamat hyvät käännökset osuivatkin kohdilleen. Vaikka leijalla saakin enemmän yrityksiä kuin melommalla, ei hyvän aallon osuminen kohdalle silti ole aina itsestään selvää, varsinkaan tuulisissa beachbreak-olosuhteissa joita Pumppari tarjoaa.

Päivä etenee etelässäkin tähän aikaan vuodesta melkoista vauhtia, ja valoa ei riitä pitkälle. Muutamat ruudut saatiin silti purkkiin, ja vedessäkään ei olisi voinut juuri pidempään olla ilman pitempää lämmittelytaukoa: kaikin puolin hyvä päivä siis.

Saapa nähdä, olivatko kelit tältä kaudelta tässä. Lämpömittarit jutun kirjoitushetkellä näyttävät -5c Helsingissäkin, ja ensimmäiset oikeat talven merkit näyttävät tulleen.

_T1A9730

Kun kerran aaltoon on päässyt mukaan ei siitä hevillä halua luopua. Melkoista tuuria oli matkassa, että leija vielä nousikin tuolta ensimmäisellä yrittämällä takaisin taivaalle.

_T1A9801ver2

Pelkästään se valo, joka tapaninpäivänä oli rannalla, oli jo matkan arvoinen näky.

_T1A9807

Tags: , ,

Vastaa