Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Mistä sukset? Tee itse!

13_AnnaPakkanen_suksikurssi
teksti ja kuvat: Anna Pakkanen

Minulla on usein outo tilanne, jossa ongelmat tuntuvat ratkeavan itsestään. Suunnitelmissani on harvoin järkeä, on älyttömiä retkisuunnitelmia ja aikatauluja, mutta silti useimmiten kaikki vain jotenkin luonnistuu. Tai jos ei luonnistu, tulee jotain muuta tilalle. Näin kävi myös marraskuun lopussa. Minulla ei ollut tulevalle kaudelle, tai oikeastaan täällä pohjoisessa jo kovasti käynnissä olevalle, oikein sopivia suksia. Vanhat siteeni olivat hajonneet edellisellä kaudella ja siirryin nyt lopulta tech-siteisiin ja -monoihin. Niihin taas ei oikein sopinut liian jäykät ja leveät vanhat sukseni, joten jostain piti keksiä rennommat ja kapeammat sivakat. Marraskuun joulutonttu järjesti tilanteen; eteeni tipahti mahdollisuus, jota en voinut mitenkään olla käyttämättä. Sosiaalisen median kyltymättömistä syövereistä silmiini sattui tapahtumailmoitus: skibyggningsworkshop, Tromsø. Aivan sama miten, rahaa ei ollut, mutta tuonne oli päästävä.

Puhelu Tromssasta

Sunnuntaina 15.11. soi puhelin. Toisessa päässä on Jens-Egil Nysæther Twistem Skisistä. Olin ilmoittautunut kurssille samana päivänä kun luin siitä, lähetellyt sähköposteja, suunnitellut suksien pintakuviota ja hoitanut kaiken jotenkin mallikkaasti ruotsiksi, mutta en tiennyt mitä sotkua puhelusta tulisi. Olin päättänyt hoitaa kaiken ruotsiksi. Toisesta päästä tuli norjaa ja minun päässäni vastaukset hataran ymmärryksen jälkeen Inkoolaisella jätte-kiva-heppa-finlandssvenskalla. Ymmärrysprosentti saattoi olla kehnohko, ainakin omalta osaltani, mutta tunnistaessani tiettyjä avainsanoja suksiin liittyen, tiesin suunnilleen mitä Jens kysyi. Ja vastapuoli tuntui olevan tyytyväinen vastauksiini. Jens halusi selvittää minkälaiset sukset halusin. Olin valinnut Twistem Skisin vajaan 20 mallin valikoimasta alustavasti Bettyn, naisille suunnitellun all mountain/vapaalaskusuksen, etsin monipuolista randosuksea. Bettyn pikaiset tekniset tiedot: mitat 127–95–117, kääntösäde 19 m. Päädyimme Jensin haastattelun jälkeen 171 pituuteen (oma pituuteni 164 cm ja laskutaito suunnilleen keskinkertainen). Jens kyseli myös suksien jalkavuudesta, jäykkyydestä ja painosta. Hän rakensi vastausteni perusteella ennen kurssin alkua suksilleni ytimen ja valmisti muotin. Puhelun jälkeen hypähtelin typeränä ilmaan. Selvisin joten kuten ruotsillani ja sukset olivat tosiasia, olin todellakin pian matkalla kohti Pohjolan Pariisia taikomaan itselleni omin pikku kätösin uudet sukset!! Alun morkkikset rahan menosta olivat tipo tiessään ja viritelmien jälkeen olivat rahatkin tavallaan järjestyneet. Ja kaikille tiedoksi, Jens puhui myös englantia. Itse olin vain päättänyt kielikylvettää itseäni norjaan.

Matkaan

Perjantaina 27.11. starttasin iltapäivästä Rovaniemeltä, kurssi alkaisi seuraavana aamuna. Ajoin pitkin E8- tietä Skibotnin ja Tromssan välillä iltamyöhällä. Polaariyö eli kaamos laskeutui näille vuonoille juuri tänä päivänä, aurinko ilmaantuisi näkyviin seuraavan kerran vasta 15.1. Rännän sekainen lumisade piiskasi tuulilasia sellaisella voimalla etten voinut pitää pitkiä valoja päällä jolloin jokainen mutka tuntui ilmaantuvan kuin tyhjästä. Ajaminen oli työlästä, en ole koskaan ajamisesta erityisesti pitänyt, vaikka olenkin ajanut yksin Alpeille ja takasin. Minusta ei ammattiautoilijaa saa, mutta harrastus pistää ratin taakse, nautti siitä tai ei. Radiossa soi Smashing Pumpkinsin 1979, yksi niistä kappaleista, jotka soivat repeatilla korvalappustereoissani 1990-luvulla kun selasin silmät soikeana Onboard-lehteä ja hinkutin mäkiä ja pieniä hyppyreitä laudallani. Kelistä huolimatta alkoi fiilis olla katossa, Tromssan valomeri siinsi jo. Olin koko syksyn salaa haaveillut alkutalven laskureissusta Norjaan. Vanhat sukset olivat toiveikkaasti mukana, vaikka olinkin yksin reissussa. Kello oli puolen yön tienoilla kun kurvasin kaverini pihaan Kvaløyalla. En ollut syönyt mitään, koira piti käyttää lenkillä ja herätys olisi seuraavana aamuna ennen kuutta. Mitäpä sitä ei harrastustensa eteen..

Kurssipäivä 1

Twistem Skisin verstas sijaitsee keskustassa pienyrittäjille vuokratuissa tiloissa vanhassa Mackin oluttehtaassa. Itse verstas ei ole koolla pilattu, mutta tilaa on juuri sopivasti neljälle kurssilaiselle. Pöydälle oli laitettu kaikille valmiiksi kaikki alussa tarvittavat osat: muotoon jyrsityt muovipohjat, teräskantit, kosteussuojanauhat kanteille, puuytimet, muovikärjet ja lasikuitusuikaleet. Sain kuulla että minun suksieni ydin on haapaa ja poppelia, eli kaiketi melko kevyttä, mutta silti kestävää puuta. Eikun hihat heilumaan!

Ensimmäinen työvaihe oli valmistella muovipohja jyrsimen jäljiltä. Kanteille tehtyjen hahlojen pyöreiksi jääneet reunat piti leikata suorakulmaisiksi, että kantti sujahtaisi siihen tiiviimmin. Sitten liimattiin kantti (ja välillä sormetkin) pikaliimalla pohjaan kiinni. Kärjet liimattiin viimeiseksi, teräskantti piti taivuttaa käsin suksen muotojen mukaan ja leikata sopivaan mittaan ennen liimausta paikoilleen. Kantit liimattiin kerralla vain lyhyeltä matkalta ja apuna käytettiin puristimia. Seuraavaksi oli vuorossa kärkimuovien löyhä kiinnitys ytimeen. Kärjet ovat muovia, jotta ne kestävät ohutta puuta paremmin kulutusta ja esim. hankeen pystyyn laittamisen. Muovinpalat liimattiin ytimeen nimellisesti lasikuidun palalla, lähinnä että ne pysyvät paikallaan seuraavissa työvaiheissa. Sitten piti leikata pinnan puuviilu. Minulla on värinä “kritvit”, liidunvalkoinen, eli kaiketi valkoiseksi värjätty puuviilu, joka oli niin ohut, että sitä täytyi laittaa kaksi kerrosta. Lisäksi viilupalat olivat niin lyhyitä, että niitä piti jatkaa paperiliimatulla vinoliitoksella.

Sitten oli hetken hengähdys, lounas rock-ravintolassa burgereita syöden. Annoin varmasti oudon kuvat itsestäni kun osallistun vain harvoin kolmen muun paikallisen kurssilaisen vitsailuihin. Osa heidän nopeatempoisista jutuista meni ohi, mutta yleensä hahmotin kokonaisuudet, mistä he puhuvat. Kerran meni kyllä hetki. Ihmettelin mitä he päivittelivät, kun oli kuulemma kerran tullun outoja reaktioita kasvoihin kun oli käyttänyt kärpäsiä ja kuulemma myös jotkut amerikkalaiset tutkijat olivat löytäneet todisteita kärpästen aiheuttamista vaurioista. En ymmärtänyt mitään. Kunnes tajusin että heidän ääntämänsä “flyyor” kuulostaa samalta kuin “flugor” eli kärpäset. Mutta kurssilaiset puhuivatkin fluorista. Onneksi en osallistunut keskusteluun.

Lounaan jälkeen alkoi tositoimet, tai kuten Jens, kurssin pitäjä, sanoi: nyt tehdään “kjempe sandwich”. Jokainen pääsi vuorollaan taputtelemaan epoksia Jensin avustuksella. Alle laitettiin pleksistä ja kovalevystä valmistettu muotti. Muoviset pohjat aseteltiin paikoilleen ja Jens kiinnitti puupalaset kärkien kohdalle, ettei paketti liikkuisi paikaltaan. Seuraavaksi kevyt ruiskaus sprayliimaa ja pohjat kevyesti kiinni muottiin. Sitten alkoi kerrosten latominen. 1. pohjat, 2. epoksia, 3. kosteussuojanauhat kanttien suojaksi, 4. lasikuitusuikale, 5, epoksia, 6. ydin, 7. epoksia, 8. lasikuitusuikale, 9. epoksia, 10. lasikuituvahvike siteiden kohdalle, 11. pintaviilu, 12. epoksia. Kun kakku oli valmis, laitettiin päälle ohut suojamuovi, sen päälle vanukerros suojaamaan ja koko paketti vuorattiin erikoispaksulla kinkunpaistopussilta tuntuvaan muovipussiin. Pussi suljettiin ilmatiiviiksi ja lisättiin venttiili ilman tyhjentämistä varten. Sukset näyttivät tässä vaiheessa ruumiilta, jota kannettiin kylmiöön. Tässä kylmiössä olikin lämmin ja kompressori alkoi imeä ilmaa pois pussista. Ajatus kytkisi 6-7 tunnin jälkeen imun pois. Päivä oli pulkassa.

Kurssipäivä 2

Sunnuntai alkoi eilisen tapaan, verstaalla kello kahdeksan aamulla. Jännittyneinä mentiin “kylmiöön” ja sieltäpä löytyikin neljä paria muottiin liimaantuneita lankkuja. Seuraavaksi alkoi mielestäni kurssin vaikein työvaihe, muotin irrotus. Joillain muotti irtosi helposti ja toisilla se oli liimaantunut kiinni kuin tauti. Näin oli minun suksissani. Muotin irrotukseen käytettiin kaikki mahdolliset keinot kaasutohosta sahaan ja hiomakoneeseen asti, mutta mikään ei tuntunut erityisen tehokkaalta. Pala palalta pleksi kului, sahautui ja lohkesi ja usean hikikarpalon ja usean työstäjän jälkeen pohjissa oli enää epoksilaikkuja ja pari harmillista taltan jälkeä. Tässä vaiheessa suksi oli saanut jo muotonsakin. Jens laittoi kaikki kurssilaiset sahaamaan itse koneella kantteja pitkin suksien muodot esille. Jens viimeisteli jäljen ja muotoili kärjet ja kantit. Sitten alkoi hiominen. Suojamuovista oli jäänyt kurttuja ja kuvioita ja epoksiin piti saada hyvä tartuntapinta päälle tulevalle lakalle. Hinkuti hinkuti. Oli hiomakonekin, mutta ohut viilu olisi saattanut vaurioitua, joten käsipelillä mentiin. Kun hiontajälki oli tarpeeksi tasainen, levitettiin pensselillä ohut kerros lattialakkaa, myös reunoille, joilla puuydin oli näkyvissä. Minä tosin tekaisin tässä välissä suunnittelemani kuvion suksien pintaan. Teippasin maalarinteipillä summittaisesti suunnittelemani aiheen. Haasteita toi idea siitä, että kuvion piti toimia riippumatta siitä kummin päin sukset olivat. Sekoitin kolme eri keltaista ja levitin pitkin vedoin. Arvoin pitkään laittaisinko toisen kerroksen. Valkoisen puuviilun alta kuulsi puuydin ja ajattelin että osin läpikuultava maali istuisi paremmin kokonaisuuteen. En olisi tällä menetelmällä kuitenkaan saanut pinnasta täydellisen tasaista. Kurssilaiset tulivat katsomaan kehaisten hyväksyviä kommentteja. Kun maali oli kuivunut, aloitin minäkin lakkauksen. Lyhyt kuivatus (lakka taisi olla vesiohenteista), kevyt hionta ja uusi kerros. Kurssilaisille on suunniteltu vähintään kaksi kerrosta lakkaa, lisää saattoi sitten itse laittaa myöhemmin makunsa mukaan. Jens oli jo ruuvaamassa nopeimpien siteitä kiinni. Pian tyytyväinen telemark-laskija poseerasi suksiensa kanssa eteisessä. Minun piti kiireessä jättää sukseni kuivumaan, Jensillä oli hoppu viemään muut kurssilaiset paikalliseen urheiluliikkeeseen siteiden kiinnitystä varten kun kaikkien siteiden sabluunoita ei löytynyt Twistem Skisin varastosta. En tiennyt olinko tehnyt hienot vai köpöt sukset, en oikein ehtinyt fiilistelemään niitä. Jens lupasi järjestää Fritschi Diamir Vipec -siteeni suksiini kiinni seuraavana päivänä. Postilakon takia uudet mononi olivat jumittaneet kolmatta viikkoa Jyväskylässä, joten siteitä varten minulla ei ollut muuta kuin monojen ulkomitta. Mutta sen ei pitänyt olla ongelma. Mutta taisi se sittenkin olla…

Seuraavana päivänä kävin etätyöpäivän “ahkeroinnin” lomassa lounasrandolla pienellä lähitöppyrällä, Kvaløyan Rødtindenillä. Maisemat olivat älyttömän upeat päivän kajon vedellessä viimeisiään. Talojen jouluiset valot alkoivat hehkumaan ja vuono heijasteli tyynenä. Koira löysi huipun lumikinoksista jotain herkkua ja sain seurakseni ylös kiivenneen sveitsiläisen maailmanmatkaajan. Laskin takaisin autolle, sain jopa piirtää omia jälkiä ohueen kerrokseen pehmeää, ja ajoin auton jäätynyttä käsijarrua Tromssan tunneleissa sulattaen kohti keskustaa. Jens ojensi minulle valmiit sukseni autostaan enkä pystynyt enää peittelemään virnettäni. Sukseni olivat sen verran kevyet että pystyin jopa kantamaan niitä yhdellä kädellä. Jens sanoi, että urheiluliikkeessä sukset olivat saaneet osakseen ihailuja. Olin tainnut tehdä aika hienot sukset! Odottelin kaveria töistä kyytiin ja tiistai-iltana alkoi kotimatka. Sain monot seuraavana päivänä ja aloin sovittelemaan niitä suksiin seuraavan viikonlopun Pyhän reissua varten. Vaikka kuinka säädin siteitä, jäi monon kanta vielä useita senttejä siteen takaosasta. Ja minulle oli sanottu, että siteet piti ruuvata kahteen kertaan kun ensimmäisellä yrityksellä meni pieleen. Taisi toisellakin. Mitä hittoa. Rovaniemellä kukaan ei uskaltanut ryhtyä säätämään siteitä. Pääsisinkö sittenkään laskemaan suksillani ja alkoiko niissä kohta olla niin paljon reikiä ettei niihin kiinnitettäisi enää mitään? Epätoivo alkoi kalvaa.

Test run, Pyhä

Sen hetkisen elämäni pelastus oli Pyhän hotellitasanteen vuokraamo, tattis jampat! Siellä siteet saatiin paikoilleen ja pääsin ensi kertaa laittamaan itse tehdyt sukset jalkaani. Siteet oli kuulemma asennettu vielä eri kohtiin, joten nyt sitten näkyi kovin rumasti turhia ruuvinreikiä. Esteetikkoa harmitti. Mutta esteetikko nousi iltamäen viimeisillä hisseillä Pyhän huipulle testaamaan ja oli hieman ihmeissään suksista. Kaikki kysyi illalla minkälaiset sukset olivat, mutta en osannut sanoa mitään. Oudot. Vuokraamossa varoittelivat, että koska kantteihin ei oltu vielä ajettu mitään kulmaa saattoivat ne hieman haukkailla laskiessa. Ja niin ne tekivätkin. Vein sivakat seuraavana päivänä kanttien ajoon ja saatuani ne sen jälkeen uudestaan ajoon, saatoin todeta että MY SKIS ROCK! Niillä pystyi tykittämään lujaa, ilman että suksi väpätti, lähti alta ilman että piti käyttää liikaa voimaa käännöksiin. Rakenne oli siis juuri sellainen kun halusinkin. Jens tiesi mitä teki. Ja sain tietää, että minun sukseni olivat ensimmäiset Twistem Skisin kursseilla valmistetut sukset, jotka pääsivät laskuun. Mikä kunnia! Ilo oli myös suuri kun luistelin suksilla tasaista ostamaan hissilippua. Jalka nousi niin kevyesti! Allani oli siis uusien ja kevyempien suksien lisäksi ensi kertaa tech-siteet ja -monot. Ja harmitus reiällisistä suksista laantui kun Jens sanoi laittavansa minulle hienon joululahjan postissa lohdutuspalkintona vastoinkäymisistä siteiden kanssa. Ja sanoi myös että tekee minulle uudet sukset jos nykyisten kanssa ongelmat jostain syystä jatkuu. Kuulostaa reilulta!

Pyhältä kotiuduttuani lakkasin suksiin vielä kolme kerrosta puolihimmeää venelakkaa, peittämään maalauksen ja kerroksien elämisen jäljiltä hitusen epätasaista pintaa ja antamaan parempaa kosteudenkestoa. Suksissa on vielä testaamatta on rando- ja umpihankiominaisuudet. Uusilla suksilla pitää vähän vielä odottaa lumivaipan paksuuntumista ja skinitkin on vielä hakusessa. Itsellä mietityttää vähäsen loivasti nousevan kärjen pinnalla pysyminen, alkaako sukeltamaan helposti. Se jää nähtäväksi. Suksien menoa ja lisää arvioita niistä voi lukea blogistani huitelua.wordpress.com. Seuraava suurempi reissu niillä on edessä tammikuun loppupuolella kun ne matkaavat kanssani Bolzanon lähettyville Italian Alpeille.

Tiiviisti kurssista

Twistem Skis on yhden miehen, Jens-Egil Nysætherin, firma, joka on perustettu helmikuussa 2015. Ideana on järjestää kaksipäiväisiä suksentekokursseja viikonloppuisin. Ensimmäinen kurssi pidettiin syyskuussa. Kursseilla on tähän mennessä tehty n. 30 paria suksia. Jens on itse tehnyt noin 70-80 paria ja on myös opettanut suksen tekoa kansanopistossa. Kursseja järjestetään melkein joka viikonloppu, kalenterissa näkyi kursseja kesäkuuhun asti. Kurssi kestää lauantaista sunnuntaihin aamukahdeksasta iltaviiteen–kuuteen ja maksaa 990 € (minä tosin ehdin vielä ensimmäisten kurssien tutustumishintaan 800 €).

Kurssin hintaan kuuluu: ytimen valmistus toiveiden mukaan, kaikki suksien tekoon tarvittavat materiaalit ja työkalut, välipalat ja kahvi, eväslounas jos tulee kiire, siteiden kiinnitys ja pohjan ajo ja voitelu. Hintaan ei kuulu: ravintolalounas, puuviilu pintaan, jos haluaa (erillisestä maksusta, 750 NOK), useita lakkakerroksia (paitsi jos on nopea ja ehtii) ja kanttien kulmien ajo. Kurssin järjestäjän kautta voi myös saada edullisemmin siteet ja skinit.

Plussat
– saat räätälöidyt sukset, juuri sellaiset ja sellaiseen käyttöön kuin itse haluat
– sukset saa valmiiksi kahden päivän aikana, vieläpä viikonloppuna
– jos haluaa, voi suksen pintaan maalata (jos valitsee pohjaksi valkoisen puuviilun)
– jatkossa tarjolle tulee suksen pintaan Tromssalaisen mainostoimiston suunnittelema kokoelma kuva-aiheita
– suksien rakenteesta oppii melko lailla
– saa hienon harhakuvitelman omista kädentaidoistaan

Miinukset
– kun ydin tulee valmiina, tuntuu se vähäpätöiseltä, vaikka se on kaiketi suksen valmistuksen työläin ja tärkein työvaihe
– alkuun mainostettu oma printti ei onnistunutkaan teknisten ja aikataulullisten syiden takia
– säätö siteiden kanssa, jonka takia suksissani on ylimääräisiä reikiä, huolehtikaa että on sabluuna siteille ja monot mukana
– kurssi ei ole erityisen edullinen, mutta melkein saman verran maksaa kunnolliset suksetkin, eikä niihin saa räätälöintiä
– en ehkä suosittele niille, jotka eivät koskaan ole tehneet mitään käsin, kurssi vaatii jonkin verran omatoimisuutta ja rohkeutta, vaikka ohjaus ja apu on lähellä

Ja kaikille tiedoksi. Sain pienehkön korvauksen jutun kirjoittamisesta Twistem Skisiltä, mutta idea, toteutus ja sisältö kokonaisuudessaan on kaikki allekirjoittaneen, myös kuvat. Halusin vain kertoa kaikille laskijoille mahdollisuudesta, josta minä ainakin innostuin. Lyngenin reissun yhteyteen voi nyt siis yhdistää pikaisen reissun Tromssaan ja tuoda sieltä tuliaisina itse tehdyt sukset. Loistoa, jeh? Ainakin minusta.

Laskemisiin,

Anna Pakkanen

Vastaa