Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Mökkireissu Penichessä 15.- 24.9.15

Teksti ja kuvat: Tomi Tähti

Matkan kohdetta tuskin tarvitsee esitellä: todennäköisesti jokainen Suomi-surffari on vähintään kertaalleen ollut siellä.

Peniche ja Balealin saari Portugalissa sijaitsevat niemennokissa ja ovat tunnettuja siitä, että melkein kaikille tuulen suunnille löytyy pakopaikka viiden kilometrin säteellä. Onshoreen ei ole tarvinnut jäädä puljaamaan kovinkaan usein, vaikka jalkaisin oli aiemminkin paikan päällä oltu. Muutenkin alue on helppo ratkaisu: kaikki palvelut ovat vieressä, ja kun majoituksensa valitsee järkevästi, rantaan on noin 100 – 200 m kävelymatka.

Perinteinen syksyn reissu ei kuitenkaan alkanut tällä kertaa ihan helpoimmalla tavalla. En ollut kuntoutunut viime syksyn loukkaantumisesta sitä tahtia kuin itse olisi toivonut. Pientä lisämurhetta aiheutti myös vilkaisu ennusteisiin: tuulta oli luvassa melko paljon enemmän, kuin mitä edellisellä reissulla. Budjetin piti sopivan tiukkana veromätkyt, eli olin jo aiemmin joutunut hylkäämään auton kulkuneuvona. Portugaliin oli lähdettävä silti, koska seuraavaa lomaa saisi odotella ensi kevääseen asti.

Eipä siinä, kello herättämään ennen kukonlaulua ja kymmenkunta tuntia myöhemmin oltiin jo rannalla. Olosuhteet ensimmäisille päiville eivät olleet pahimmat mahdolliset: 17m/s tuulta etelästä, aallot pohjoisesta ja sadetta, eli ihan ok kelit kaiken kaikkiaan. Ei muuta kun alkulämpöä, kamat päälle ja vesille.

Olosuhteet olivatkin aika hyvät Prainhan puolella ensimmäisen päivän harrastuksiin, ottaen huomioon, että allekirjoittanut kuuluu ikuinen aloittelija -kategoriaan.

Aalto oli noin vyötärön korkuista ja ruuhkaa vesillä ei ollut juuri ollenkaan, johtuen todennäköisesti sateesta. Lisävivahteensa harrastamiseen teki kova offi-tuuli, joka heitti kaikki roiskeet suoraan silmille. Aallon johon olin melomassa, näki seuraavan kerran laudan päälle noustessa.

7

Ensimmäiset päivät mentiinkin etelätuulien alla, mikä mahdollisti toisella puolella niemenkärkeä tuulilajien harrastajille melko hyvät olosuhteet vasemman jalan ramppiin.

Silmiinpistävää oli se, että vaikka melottavien lautojen puolella harrastajia löytyi ihan huipputekijöihin asti, ei tuulilajien harrastajista oikein löytynyt muita kuin karkuun ajajia. Kelien puolesta reissun aikana oli potentiaalia tuulisurffissa vaikka mihin.

Huomiota herätti myös se, miten luonnonvoima muokkasi rantaviivaa. Vielä viime vuonna Candinhossa esillä olleet kivet olivat nyt peittyneet paksuun hiekkakerrokseen, kun taas Gigissä oli käynyt päinvastoin: isoilla alueilla oli pelkkää kiveä koko pohja. Edellistalven myrskyt olivat siirrelleet hiekat uusille paikoille ja muokanneet aaltoja melko lailla.

Candinhosta sai nyt mukavia oikeita ja vasureita, kun viime syksynä pelkkä oikea toimi kunnolla. Lagiden riutan aaltoon ei myrskyllä ollut niin isoa vaikutusta, mutta kuulemani mukaan syksyn kisojen aalto ei ollut ihan parhaassa mahdollisessa iskussa. Hiekkojen liikkuminen oli myös saanut aikaan sen, että aallot toimivat hyvin vuoroveden ollessa puolivälissä tai korkeammalla, eli peliajassa ei sen suhteen ollut juuri rajoituksia.

”Mökkireissun” loppuaika vietettiin pohjoisen puolen tuulissa, aallon tullessa myös samasta suunnasta, eli ei nyt ihan paras mahdollinen yhdistelmä. Kun tuuli ja aalto tulevat samasta suunnasta, on aalto heikkoa, eikä se jaksa kiertää kovinkaan ison kulman taakse. Tässä tapauksessa olosuhteet aiheuttivat megaruuhkan Candinhoon, mihin aalto nousi kunnolla. Kahden erittäin läheltä piti -tilanteen jälkeen päätin itse pysyä poissa mehiläispesästä.

Onneksi onshore-puoli yllätti, ja muutaman oman mittapuuni mukaan kelpo kyydin sai kiinni sekamelskan keskeltä.

Henkilökohtaisesti en toivoisi ihan niin tehokasta surffauksen edistämistä, jota Penichen alueella tällä hetkellä tehdään. Toisaalta ymmärrän hyvin sen, että laji tuo ison osan toimeentulosta paikkakunnalla asuville. Kehitystä tapahtuu kuitenkin hurjaa vauhtia. Uutta rakennetaan koko ajan lisää, ja alueen kuormitus lisääntyy lähitulevaisuudessa paljon. Pitää vain toivoa, että mopo pysyy lapasessa ja mökkireissuja on vielä kymmenen vuoden päästäkin mahdollista tehdä.

Kaiken kaikkiaan tämä oli ihan kelpo reissu. Lämmöt pyörivät noin kahdenkymmenen korvilla ja aurinkoa oli seitsemänä päivänä yhdeksästä. Vain yhtenä päivän oli pakko pysyä pois vesiltä viime syksyn loukkaantumisen aiheuttamien oireiden takia. Yhteensä noin 90 km kävelyä aurinkoisilla rannoilla paikkoja kuntouttaessa alkoi sekin maistua ihan hyvältä loppua kohden.

Tags: ,

Vastaa