Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Mäes eka, päässä vika – Setikset on valloittavia

Näyttökuva 2015-6-27 kello 11.19.27
Suomessa on kaksi vuodenaikaa, alku- ja loppusyksy. Tämän vuoksi pitää mennä merta edemmäs pätemään. Siihen Tromssan-kunta sopii maisemiensa sekä hintatasonsa puolesta minulle mainiosti.

Netistä saadaan aina parhaat ideat. Muutama vuosi sitten A.Fransson & c.o murtojäähiihtivät videolla Lyngenin niemimaan poikki ja laskettelivat mennessään Jiehkkevarrin itäisen kurun. Touhu vaikutti kiehtovammalta kuin totuttu pakkonorja, jossa ryhmä ystäviä pride-väreissä menee ensin ylös ja sitten liukuu mökille sihauttaman Pirkka-oluet. Ulkoiluahan se on tuokin, mutta oikeaan kairan kosketukseen tarvitaan jotain enemmän. Se, ettei mainittua kurua oltu mallimaan kansalaisia aikaisemmin alas tuikattu, herätteli kysymyksistä keväisintä: Miks mun pitää aina?

Pakkomielle ajatti ja U-käännös käytiin kertaalleen tekemässä keväällä 2013. Toiseen kertaan tienoon topakinta toppia tavoittelemaan lähtiessä tajuttiin, että olosuhteen on oltava otollinen. Tarvottavana on kahden kilometrin möh:it, siksi homma pitää hoitaa tuoreilla jaloilla, vanhoilla jutuilla ja heti kun keli avaa ikkunan. Tämä tarkoitti kohdallamme Ylläksen aklimaatioleirin typistymistä kolmeen laskuun kissan jäljissä. Nousemaan lähdettäisiin loman ykkösaamuna. Kelit tarkasteltiin karkeasti citymaasturin ikkunasta eri ilmansuuntiin tindenien rinteille tiiraillen. Maisemissa jo olevien somesumutuksesta puolet pois ja ollaan lähellä totuutta kun puhutaan buuderin syvyy- tai hyvyydestä.

Kun kyseessä on varttuneiden ulkoilusuorite ja joka ukolla kaikkeen järkähtämätön mielipide, seurauksena on, ettei kukaan ohjaa joukkiota. Mittasuhteiltaan normaalista poikkeavan retken onnistuminen vaatisi eri skenaarioiden mentaalista simulointia, sekä näiden välistä joustavuutta. Tavoitteena tietysti se, että kaikki saavuttaisivat alamäen alun toimintakuntoisina. Loppupäivästä saapuva ketoosi letittää joka tapauksessa luovuuden lähelle nollaa. Tällä sakilla oli turhanpäiväisiä varusteitakin kuin sotaan lähtevillä, eväät vihjailivat enemmänkin Minnesota-hoidon suuntaan. Suosittelisinkin valitsemaan laumalle johtajan, joka tekee ratkaisut heti kun sosiaaliset taidot saavat fyysisen olomuodon. Harmaapanttereiden ollessa kyseessä, virka täytetään viimeistään Muonion S-Marketissa.

Ilta ihmetellään kirjoja ja karttoja. Pikkutavaroita siirrellään taskusta toiseen. Repuilla heilutellaan hauiskääntöä. Henkinen öljypaini kokonaiskuvan ja varsinkin retkikeittimen osalta päättyy ratkaisemattomaan tulokseen ja analyyttisyys jää trikoo vaossa molskille siltaan. Kun yhteiset roippeet oli saatu vihdoin jaettua, oli minulle jäänyt kannettavaksi kartta, köysi sekä syvä huoli.

Unettoman Seidetissä sheikkasi hereille aikainen erikoiskoe norjalaista kestopäällystettä. Toinen auto jätettiin Furuflateniin odottamaan sankareita saapuvaksi. Mukana Holmbunkttindenin nousun jäätyneessä vyöryjäljessä hyöri Setisten yhteensä lähes satavuotisen tietämyksen lisäksi kaksi ns. entistä nokialaista. Näppäinpuhelimien kulta-aikoina osaajat perustivat matriisiorganisaation ahdistuksessa jopa yhtyeen. Valmistautumisen aikoihin tuntui, että Kaulakiikku-bändin nimi oli heillä ainoa ja paras kosketuspinta köysitekniikoihin. Kaikkihan sen tietää, että ”punk’s not dead”, mutta nämä rokkikukot kuitenkin kuukahtivat hankeen puolimatkan krouvissa.

IMG_9848

Päivän kunto ei tällä rytmiryhmällä ei muodostu liikunnan ja ravinnon kautta, vaan on seurausta siitä, onnistutaanko ns. jammailua estämään tai edes rajoittamaan vuoristokiipeilyä edeltävänä iltana.

Kun artisteilla hirtti kiinni, itselleni alkoi käydä selväksi, ettei puolella väkeä ja varusteita olisi mahdollista laskea idästä alas. Tunturin laki, taivaalle nostettu jäinen jänkä, päättyy entisten uskomusten mukaiseen maailmanlaitaan. Joka suuntaan putoaa siis satojen metrien jyrkänteet. Ylös läpsytellessä havaittiin pitkälle pitkälle tyhjän päälle sojottavat lumilipat. Näkymät yhdistettynä fysiikan opintoihin Kajaanin toivottavasti jo lakkautetussa tekussa tuottivat mielikuvan tilanteesta, jossa mallikollega tipahtaa räystäästä läpi ja tyyppitalon kokoinen lumimörkö kaatuu perään. Itäkurun salaisen suuaukon hakeminen niin, että olisin köyttänyt kanssani vaeltavan alppioravan syötiksi siimaan ja ruvennut yksin virvelöimään, oli jäljellä olevan järjen vastaista. Toki lain mukaan Teme pitäisi ihan elukkana olla kansallispuistossa kytkettynä koko ajan. Myös energian loppumisen tunnustaminen ja puuskittainen tuuli siirsi fokuksen riskeiltään vähäisimpiin mäkiin. Kohteeksi valikoitui nousureitiltä hyvin erottuva länsikuru. LyngenAlps-latukartan mukaan se tarjoaisi mukavaa keväthiihtoa.

IMG_9832-2

-Firni on paudan jälkeen parasta-
Ari.Heinilä -80

Pieni lasku Holmbunkkilta alas notkelmaan. Kihnutusta sen verran pitkään, että lopulta olivat ukkelit ylhäällä kerrankin tarpeeksi karvaa hanganneena. Huipulle pääsy voimistaa, mutta se, että suunta on hukassa itselleni eka kerran minkään vuoren huipulla, siirsi palaa käsivarresta kurkkuun. Huippuhattaran päällä aikamme harhailtuamme löytyi jyhkeä kivimuodostelma ja reitin alku. Esitteen lupaamasta lipasta ei ollut jälkeäkään, mutta pikku pätkä pystysuoraa kivistä kuilua oli tarjolla. Yllättäin tuli kaikille killuttimille käyttöä. Murikka löytyi aika hyvään ankkuriin. Reittikuvauksen kirjoittanut on todennäköisesti käynyt paikalla kerran ja silloin paikka on ollut ihan eri lumilla.

Kurun yläpään mutkassa, kohdassa josta lasku kokonaisuudessaan näkyy, pitäisi tehdä ratkaisu joko jatkamisesta eteenpäin tai kääntymisestä. Vaakakuppi on valmiiksi kallellaan alamäen suuntaan. Yhdeksän tunnin reissaamisen jälkeen, auringon jo vähän laskiessa, ei käytännössä lähdetä etsimään enää uutta laskulinjaa viereiseltä jäätiköltä, jolla ei ole koskaan käyty ja johon topo-kirja lupaa samaa settiä railokolla höystettynä.

11112959_844214872324944_2919718694478107798_o

Päätös oli siis tehty ja omaa slalomia lähdettiin tarjoamaan hiihtomaan monsterille.
Muutaman käännöksen jälkeen on ansa viritetty. Ilmassa ovat kaikki elementit parhaaseen laskuun ikinä, toki myös täydelliseen katastrofiin.

Screenshot_2015-05-09-22-07-16

Luisu on suora ja suojaton, loppu kääntyy alas pimentoon. Nyt voisi käydä helposti huonosti.
Kehon myrkyt muuttavat pelon energiaksi. Väsymys ja moraali väistävät suorittamisen edestä. Alamittaiset analyysit ovat valmiit. Nyt pitää vaan astua luontoäidin kaltevalle kämmenelle. Olen jälleen hölmöyttäni ajautunut sellaisen voiman viereen, jota vastaan ei ole heittää mitään. Aurinko lämmittää mustaa kiveä, vaikka pitäisi kai olla jo ilta. Kellosta ei ole varsinaista tietoa. Ei ole ollut muutamaan tuntiin. Ympärillä suhisee. Asiat etenevät liian hitaasti. Olen ollut tässä ehkä viisi minuuttia ja olen helvetin yksinäinen. En edes kehtaa ajatella seurauksia.

Lopulta 900 verttimetriä lähempänä loppuelämää tönitään nyrkeillä toisiamme, että onhan se kiva olla täällä ja vielä ehjänä. Lähes kaikki muut rännit ympärillä ovat vyöryneet laaksoon. Paluu Fugdaleniin auringonlaskua vasten luistellen oli helpottava. Mentiin hiljaa itsekseen.

20150430_180510

20150503_164831

Autolla Punkit ovat viihdyttäneet tovin toisiaan sormin rummuttaen ja keksimällä uhmakkaita lyriikoita uutta nousua varten. Takapenkki tuntuu paremmalta kuin aamulla. Vaikka käsivarret nyt ovat tunnotonta hydrauliikkaa, muu kroppa on antanut maastohiihdolle kaiken. Vuonon perällä sivilisaation kohdalla oli vielä auki katukeittiö, jonka salin ikkunasta näkyy messevä Shellin-mäki. Ruokailun osalta ryhmä ajatteli kerrankin yksimielisesti ja selkeästi. Luukulla käytiin keskustelu. Hamburger…. What size?…. As large as possible please.

Mökillä vesikidutus vihdoin päättyy. Www-sivuja selaamalla, Ape Majavalle mesettämällä sekä itse päättelemällä käy selväksi, että olemme ensimmäiset härmäläiset, jotka ovat tämän reissun tehneet. Kausi oli urotekojen osalta paketissa ja hiihtomallin lopputili pakettikortissa. Tämä talvi osoitti sen, kuinka vaikea on lopulta erottua muista itsensä häpäisyyn perustuvista markkinointikyhäelmistä. Setiksetkin siis ryhtyivät lopulta tykittelemään ja heti tietysti kovempia mäkiä kuin muut. Temuli valloitti kuulemma Japanin vaativimpiin kuuluvan feissin ja itse kävin Italiassa latailemassa jäisiä X-rinteitä. Kaiken päälle vielä tämä kansallisen tason ensilasku. Senkin hoitamiseen tarvittiin näköjään kaverit, joilla on iän puolesta mielipide Urkista niin lehtenä, kuin valtiomiehenä.

Mahtavaa kesää and slipower to the people.

– reuna –

Tags: ,

Vastaa