Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Pallas Kiteweek 2015

_T1A6806
teksti ja kuvat: Tomi Tähti

Pallaksella reissu alkoi tällä kertaa pienehkössä kiireessä, kun töiden jälkeen piti keretä iltalennolle. Niin sanottua renkaanpuhkeamismarginaalia ei ollut, mutta siltä osin kaikki meni putkeen. Lento lähti ajallaan ja pienen säädön jälkeen hotellilla pääsi painamaan pään tyynyyn.

Itse olin paikalla kuvaajan roolissa, joten tiedossa oli sopiva määrä skinnaamista, mutta se nyt on ihan mukavaa vaihtelua normi päiväduunille neljän seinän sisällä. Lämmöt huitelivat -5 ja -15 asteen välillä, joten olosuhteet sen suhteen olivat ihan mukavat, mitä nyt huipun 10-15 m/s puuskat yrittivät irrottaa nenänpään ajoittain. Lumitilanne olisi voinut olla parempikin, mutta onneksi kaikki paikat eivät olleet aaltopeltiä.

Torstaina sää vaihteli melko lailla äkillisestä lumimyrskystä upeaan auringonlaskuun iltapäivällä. Myrskyn aikana näkyvyys putosi muutamaan kymmeneen metriin ja tuuli nousi muutamassa minuutissa 5 m/s noin 15 m/s Palkaskeron rinteen puolivälissä. Taas hyvä osoitus siitä, että kannattaa tarkkailla ympäristöä ja pilviä varsinkin, kun on leijan kanssa liikkeellä. Pilvien siirryttyä keli olikin mitä parhain hetken aikaa ja jatkui hyvänä huipulla auringonlaskuun asti. Kurun pohjalle asti tuuli ei tosin yltänyt enää, vaan olisi vaatinut siirtymistä 100 m ylemmäs.

Perjantai oli tuulen suhteen tyypillinen tunturissa. Alhaalle ei tuullut ja ylhäällä oli 15 m/s, Pallaksella se ei tosin haittaa, koska tasanteita on eritasoissa ja sopivan korkeuteen siirtyminen mahdollistaa silti mukavat harrastus olosuhteet.

Lauantai olikin sitten päivistä paras. Tuuli oli suht samoissa lukemissa sekä pohjalla että huippulla eli jos pohjalta starttasi 10 m² leijalla, ei se käynyt liian isoksi huipullakaan. Hyvät olosuhteet helpottivat myös kuvaajana toimimista, sillä riitti, että katsoi sopivan kohdan rinteestä ja otti kameran esiin.

Pallaksen Kiteviikolla kisattiin ensimmäinen Pallaksen paras -kisa, jossa oli tarkoitus kiertää kolme huippua: Pallaskero, Palkaskero ja Pyhäkero. Nopein suksilla oli Kai Schröder ajalla 21 minuuttia, lautaluokan voitti Mikko Toivonen ajalla 28 minuuttia ja naisten luokanvoitto meni Emilia Väänäselle. Olosuhteet eivät olleet helpot johtuen juuri siitä, että huippujen ja kurun pohjan tuuli vaihteli niin paljon. Käytännössä huipuilla joutui ajamaan reilusti ylitehoisena ja pohjalla taas eivät tehot juuri riittäneet.

Sunnuntaina ennen iltalentoa löytyi myös ihan mukavan pehmeää laskettavaakin ja pari hyvää laskua kruunasivat mukavasti Pallas Kiteweekin tältä vuodelta.

Pari kysymystä vielä Harrille ja Tatulle:

Miten järjestän näkövinkkelistä homma sujui?

Camppi itsessään onnistui yli odotusten. Osallistujamäärä hipoi kahdeksaakymmentä, mutta tunturissa ei missään vaiheessa tullut
ruuhkaa. Hotellilla homma rullasi leppoisaan tahtiin kuten Pallakselta sopii odottaa. Ehkä olisi jopa odottanut hieman enemmän
härdelliä, mutta leppoinen meno ja aurinko kyllä kelpasi.

Mitä tulevaisuudessa? Ensi talvena samoilla kuvioilla ja kaavoilla?

Pallaksen Kiteviikko on takuuvarmasti tullut jäädäkseen. Se, että hotelli oli pelkästään kiteliöiden käytössä loi sinne mielettömän
kivan ilmapiirin ja koko tunturirivistön käyttö laukukero mukaan luettuna on aika speciaalia. Eli 2016 sama paikka, aika ja meininki.

…Ainiin siitä renkaanpuhkeamis-varasta. No, se auto oli sitten hyytynyt lentoparkin ruutuun makasi tyylikkäästi keula madallettuna
iskari länässä jousen mentyä poikki. Hyvää tuuria oli siis matkassa alusta asti!

Tags: ,

Vastaa