Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Life after Brain Massage

Nipwitz press pictures. Photographer must be credited as Ville-P

kuvat: Ville-Petteri Määttä

Urbaanin laskemisen ja laskuelokuvien kansainvälisesti menestynein suomalainen erikoisryhmä Nipwitz ei aio koskaan enää kuvata yhtään elokuvaa, mutta yhteinen laskuharrastus jatkuu, kertoo ryhmän perustajajäseniin kuuluva Oskari ”Okko” Raitainen.

Kuukausi sitten maailman ensi-iltansa saanut; Oskari Raitasen, Matti Rädyn, Tommi Kostilaisen, Kalle Leinosen, Riku Laakson ja Jussi Monosen tähdittämä ja Aarni Toiviaisen ohjaama Brain Massage kerää parhaillaan katsojia elokuvateattereihin mm. kuvauspaikoillaan itärajan takana.

Jyväskylästä lähtöisin oleva, sittemmin tamperelaistunut Oskari, 25, keskittyy opintoihinsa Tampereen Teknillisessä Yliopistossa, pääaineenaan energia- ja prosessitekniikka. Meneillään on opintojen viides vuosi, mutta ensimmäinen sellainen, jona hänelle saattaa kertyä opintopisteitä talvellakin. Vuodesta 2009 lähtien lumisen ajan sisällöstä vastasi Nipwitz. Oskari on ollut talvisin ammattilaskija.

Nipwitz press pictures. Photographer must be credited as Ville-P

Oskari Raitanen oli katsonut nuoresta lähtien lautailuelokuvia.

”Vaikutuin todella Think Thankin luovuutta pursuavasta alkutuotannosta melkein kymmenen vuotta sitten ja uskon, että se on vaikuttanut suhtautumiseeni lajiin. Tietenkin Laajavuoren kasvattina laskijat, kuten Mart Perendi ja Tuukka Terva-Aho, ovat myös jättäneet jälkiä laskemiseeni, koska heidän perässähän sitä tuli ensimmäiset urbaanireilitkin vedettyä.”

Nipwitz sai alkunsa Oskarin, Aarni Toiviaisen ja Tommi Kostilaisen poltteesta tehdä uudenlaista elokuvaa.

”Olimme nuoresta iästämme huolimatta olleet jo monessa elokuvaprojektissa mukana, mutta olimme kunnianhimoisia ja päätimme ottaa kokonaan uuden lähestymistavan. Se liittyi niin laskemiseen ja kuvaamiseen kuin spottien valintaan. Otimme tietoisesti erilaisen näkökulman temppuihin ja kuvauspaikkoihin; enää ei kuvattaisi parkissa samoja korkkiseiskoja, vaan mentäisiin kaupunkien takakujille ja tuntureiden takamaastoihin. Meillä oli olo, että koko potentiaaliamme laskijoina ja kuvaajina ei ollut vielä täytetty ja Nipwitz tuli täyttämään sen kolon.”

Oskari sanoo, että päätavoitteena on ollut tehdä asioita omaehtoisesti, ja välittää uskomattomaksi luonnehditun porukan meininki kameran toiselle puolelle.

”Ensimmäisen Nipwitz-kauden jälkeen oli todella hyvä fiilis, koska saatiin varmasti paljon enemmän aikaiseksi, kuin mitä hurjimmissakaan visioissamme oltiin suunniteltu. Sellainen eräänlainen täyttymyksen tunne, jota ei monesti elämässään koe.”

”Ihmisenä olen kuitenkin tyytyväinen, että olen tehnyt myös muita asioita kuin laskenut, koska kaikkeen voi palaa loppuun, jos ei ymmärrä pitää taukoa.”

Nipwitz press pictures. Photographer must be credited as Ville-P

Nipwitzille on ollut tärkeää, ettei heidän tekemisiään ole saneltu valmiiksi.

”Kai siitä voi vetää analogian elämään yleensä”, Oskari sanoo.

”Kaikki kuvaustilanteet ovat yksilöitä, jotka on tarkkaan mietitty ja hiottu viimeisen päälle, jotta jälki olisi mahdollisimman timanttia. Sellainen tietty periksiantamattomuus yhdistää Nipwitzin porukkaa; jos jotain aloitetaan, se viedään aina loppuun.”

Elokuvan teko on ollut yhdistelmä tiukkaa käsikirjoitusta ja ilmaisun vapautta, ulkopuolisten silmin usein oudoissa, talviurheilua ajatellen jopa sietämättömissä ympäristöissä, kuten Murmanskin kaltaisissa betonilähiöissä.

”Jotkut yksityiskohtaiset kuvausideat ovat selkeytyneet Aarnin päässä siihen pisteeseen, että niistä voi jo kirjoittaa kuvaussuunnitelman, mutta yleisesti ollaan menty avoimella mielellä.”

”Parasta ovat ehdottomasti olleet kuvausreissut, joissa ollaan isolla porukalla ja kaikki pois omalta mukavuusalueeltaan. Siellä saattaa luova hulluuskin kukkia ja uusia temppu- ja spotti-ideoita tulla nopealla tahdilla. Yleensä luovuus on vaatinut poikkeuksellisen ympäristön ja tietynlaisen kurjuuden aiheuttaman mindsetin.”

Nipwitzin produktioissa jokaisella on oma roolinsa, valkokankaalla ja sen ulkopuolella. Oskari itse on reilispesialisti ja vähän muutakin.

”Kaikilla meistä on joku vahvuusalue. Se helpottaa kuvausreissuja, koska jokaiselle spotille löytyy varmasti vetäjä. Muuten uskon olevani se jätkä, joka potkii ukkoja hereille ja koittaa pitää työmoraalin korkealla.”

Oskarin sanoin, Nipwitz ei ole kuitenkaan ollut pelkkää Bumtsi Bumia. Mukaan on mahtunut huonojakin hetkiä ja henkilökemioista johtuvaa skismaa.

”Viime talven alussa alkoi hieman ahdistaa, kun lunta ei vain näkynyt ja shotteja oli purkitettava vielä iso kasa, mutta onneksi meillä oli mahdollisuus matkustaa pohjoiseen ja hoitaa hommat.”

Myös siviilitöiden ja ammatillisen laskemisen yhdistämisessä on ollut haasteensa.

”Opintoni ovat tietysti edenneet tavallista verkkaisemmin, koska talvisin laskuhommat ovat vieneet ison osan ajastani. Parisuhdepuolella on myös omat haasteensa, kun on paljon reissussa, mutta onneksi olen löytänyt ymmärtäväisen kumppanin. Kiitos Rita!”

Päätös lopettamisesta kypsyi pitkän ajan kuluessa.

”Päätimme pistää pillit pussiin siitä syystä, että laskemisen ohessa kaikki muu elämä on kasvanut jokaisella ryhmän jäsenellä aina vain merkittävämmäksi. Nipwitzin kaltaisen aikaa vievän projektin klaaraaminen sen ansaitsemalla fokuksella ei siis enää onnistu, kun on koulut, työt ja muu henkilökohtainen elämä. Lopettamispäätös kypsyi jo ennen Brain Massagen kuvausten aloittamista ja niistä fiiliksistä nousikin idea lopettaa Nipwitz korkeaan nuottiin kaksivuotisen leffaprojektin muodossa.”

Come backia ei ole luvassa.

”Olen varma, että teemme vielä monta reissua tällä porukalla, mutta elokuvat ja muut pätkät ovat nyt kyllä tässä.”

Nipwitz press pictures. Photographer must be credited as Ville-P

Brain Massagen ensi-iltaa Helsingin Bio Rexissä Oskari pitää laskijan uransa kovimpana saavutuksena tähän asti.

”Oli helvetin hienoa seistä yleisön edessä porukalla ja näyttää leffa melkein 500-päiselle yleisölle! Leffa on ollut niin pitkäjänteinen ja suuritöinen prosessi, että sen katsominen valkokankaalta antaa itselle todella paljon.”

Elokuvan nimen sanotaan liittyvän sisäpiiriläppään kuvausreissujen pimenneistä illoista, mutta lopullinen merkitys jää Oskarin mukaan jokaisen itsensä päätettäväksi.

”Brain Massagen tekeminen oli työlästä, mutta samalla todella mukavaa. Elokuva on tietenkin lopputuotteena tärkeä, mutta sen kuvaaminen oli sellaisenaan matka, jossa oppi paljon niin itsestään kuin koko porukastakin.”

Ensi-illoissa Brain Massagen on nähnyt tuhatkunta katsojaa, mutta varsinainen näkyvyyspiikki on odotettavissa nettijulkaisun yhteydessä.

”Koitetaan luoda sellainen noste, että mahdollisimman moni näkisi sen.”

Oskari myöntää, että projektin lopettaminen on ollut haikeaa.

”Sitä en kiellä. Onneksi kuitenkin fiiliksenä ei ole pettymys vaan pikemminkin taas täyttymys. Nipwitz on ollut hienointa mitä ollaan saatu aikaiseksi, ja nyt tehdystä työstä voi ja tulee nauttia. Suurkiitokset koko laskuväelle, on ollut huikeata saada näin paljon tukea!”

Seuraavaksi Oskarilla on tiedossa ensimmäinen talvi koulussa melkein kymmeneen vuoteen. Hän arvelee sen tuntuvan erikoiselta, mutta kaikella on aikansa.

”Pyrin pääsemään mahdollisimman paljon pehmeälle lumelle, koska vapaalasku on erittäin kiehtovaa ja haluan oppia paremmaksi siinä.”

Brain Massagea, Nipwitzin testamenttia, hän suosittelee kaikille.

”Kuka tahansa saa varmasti siitä jotain irti. On laskemista, hienoja kuvauskohteita, moottorifiilistelyä, tykki soundtrack ynnä muuta. HD päälle ja musat kovalle niin 23-minuuttinen menee hujauksessa. Collector Box on tilattavissa osoitteessa nipwitz.com!”


in english

Tags: , , , , , , , , , ,

Vastaa