Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Approach & Attack: Antti Autin pitkä leffaprojekti päivänvaloon

AA-JaniKarppaPhoto-1111
kuvat: Jani Kärppä

Lumilautailija Antti Autin tuoreen elokuvan Approach & Attack ensi-iltaa vietetään Rovaniemellä lauantaina 25. lokakuuta. Vapaaseen nettilevitykseen (www.anttisworld.com) elokuva pääsee 30.10. Bio Rexissä tapahtuvan Helsingin esityksen jälkeen.

Autin uudelta julkaisulta on lupa odottaa suuria, sillä jo aiemmat tuotannot ovat vetäneet netissä yli 4,5 miljoonaa katsojaa.

Huippu päätti kääntää katseet ensi-illan aattona kameran toiselle puolen. Parivuotisen produktion kuvaajana on työskennellyt Teemu Lahtinen, jolta löytyy myös tausta lumilautailun ammattilaisena vuosina 1997 – 2001.

Teemun matka on kulkenut hänen omien sanojensa mukaan paipinkaarien kautta vuoristoihin. Kuvaushommat alkoivat 1999 tienoilla kaveriporukan lautaleffoista. Siltä ajalta on myös miehen nykyisen firman nimi, Northlight Pictures.

”Muutaman leffan jälkeen homma tyssäsi erinäisistä syistä ja viimeinen leffa, joka nykyään tunnetaan mysteerisellä nimellä ’Unreleased’ jäi julkaisematta. Tämä tapahtui joskus 2004 – 05. Tuohon leffaan kuvattiin myös Anttia, ja sitä kautta tutustuin häneen. Myöhemmin Antti kyseli kiinnostustani kuvata videoita nettiin, ja tottahan se kiinnosti.”

”Alusta asti oli aika selvät kuviot. Antti halusi pois kisarinteistä ja takamaastoon sekä vuorille ”, Teemu kertoo.

Hänen mukaansa Antti on työparina erittäin motivoitunut ja työhönsä orientoitunut.

”Jokainen päivä on tavallaan seikkailu, kun lähdetään etsimään jotain milloin mistäkin. Hommat saadaan hyvin tehtyä, eikä pahemmin tarvitse kuumottaa perään, että mites tämä ja tämä. Hyvä työkaveri siis.”

AA-JaniKarppaPhoto-1498

Teemu on Approach & Attackin ohjaaja, leikkaaja ja pääkuvaaja. Näkemys työn alla olleesta elokuvasta on levännyt koko ajan kahden miehen harteilla.

”Vain Antilla ja mulla on ollut jonkunlainen visio siitä, mitä ollaan tekemässä. Aika monesti itselläni on kaikki päässä. Teen sen mukaan mitä tarvitaan, että saadaan hommat hoidettua ja päästään toteuttamaan sitä visiota, josta on lähdetty liikkeelle. Välillä ohjaan meininkiä johonkin suuntaan, jos huomaan, että jotain juttua kannattaa jatkaa tai korostaa, mutta enimmäkseen annan tilanteiden mennä omalla painollaan.”

”Tiedän mitä kuvaan, joten leikkaaminen on myöhemmin helppoa. Produktiossa on ollut mukana muitakin kuvaajia, pääasiassa Ollilan Matti, mistä on ollut paljon apua. Vaihtoehtoisia kuvakulmia ja reissuun lähtijöitä tarvitaan näin pitkässä projektissa.”

Teemu sanoo työtään unelmaduuniksi. Huonoja päiviä on, mutta harvemmin.

”Kelit kiristää hermoja välillä, mutta niillehän ei mitään voi, eli turha niitä on liikoja murehtia. Reissaaminen itsessään on välillä hieman ärsyttävää. Perille pääsy on kivaa, mutta itse matkat ei niinkään.”

”Itse projektissa vaikeinta on ollut hallita kaikki se materiaali, mitä on kuvattu. Isosta määrästä on vaikea pysyä kärryillä, ja välillä jotain unohtuu pakosti. Myös tietokoneiden temppuilut on sitä mikä ärsyttää.”

Tuota pikaa suurelle yleisölle tarjoiltavan Approach & Attackin vahvuuksiin kuuluu Teemun mielestä laskeminen ja persoonallinen, rosoinen ote.

”Parasta leffassa on varmaan se, että siinä on rehellistä laskemista. Temppuja on välillä vähemmän, joten leffan tempo on vähän totuttua rauhallisempi. Näkyy maisemia, elämää ja muuta mukavaa, ehkä jotain sellaista, mistä muutkin kuin corelaskijat pitävät.”

”Tyyliltään se on meidän näköisemme leffa – jotain muuta, kuin huippuunsa hiotut megaluokan projektit. Itse tykkään yllätyksellisyydestä ja siitä, että kaikki ei aina ole ihan loppuun asti viimeisteltyä ja siloiteltua. Yritän tuoda sitäkin puolta mukaan leffoihin, ettei aina olla pelkkien kiiltokuvien varassa. Lokaatiot on maailmanluokkaa, mutta toteutus on pyritty pitämään kaukana hehkuttavasta Amerikan meiningistä. Ehkä siinä on myös jotain suomalaista rauhallisuuden ja jutustelujen suhteen.”

Ensi-illan jälkeen tavoitteena on se, että ihmiset pitäisivät näkemästään ja elokuva saisi mahdollisimman suuren yleisön.

”Aikaisemmista on tullut hyvää palautetta, joten pientä painetta on tämänkin suhteen.”

Teemun lempipätkäksi leffasta nousee Tamokin osuus. Olosuhteet olivat haastavat, eikä hommasta meinannut aluksi tulla mitään.

”Vaikka meillä oli helikopteri käytössä, ei saatu kuvattua oikein mitään hienoa. Laskettiin metsissä, niin kuin siellä monesti muutenkin tehdään, ja mietin, että miksei me kuvata tätä hekosta, sitä ei ole monikaan tehnyt. Seuraava hyvänä päivänä lähdettiinkin sitten kuvaamaan metsälaskemista helikopterilla. Hieman sitä meidän touhua ihmeteltiin, mutta niistä kuvista pidän eniten koko leffassa. Lokaatioksi valikoitui vielä metsä, joka Antin kanssa bongattiin ensimmäisellä käynnillämme Tamokissa. Silloin siellä ei ollut kukaan tai ainakaan moni tiettävästi laskenut. Nykyään mäki taitaa olla suosittu.”

Teemu ei ole laskenut työtuntejaan, mutta pelkästään matkapäiviä kertyi kuvauksiin liittyen yli 160, kaikki ulkomailla. Siihen tulevat päälle editit. Leffaa leikattiin kuukausi, tiisereitä pari viikkoa. Nyt pieni tauko tekee hyvää.

”Ensi vuodelle suunnitelmissa on pienempiä videoprojekteja. Ihan heti ei ole uutta leffaa tulossa tämän puristuksen jälkeen!”

”Tunnen silti olevani onnekas, kun voin tehdä sitä mistä pidän. Näen maailmaa. Suurin osa töistä tapahtuu vuorilla. Ne ovat aina mielenkiintoisia.”

Tags: , , , ,

Vastaa