Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Tommi Laitervo juoksi seinät nurin Alpeilla

Teksti: Janne Mukkala
Kuvat: Janne Mukkala ja Inka Salmirinne

Seurasimme viime keväänä Tommi Laitervon valmistautumista Marathon du Mont Blanc – tapahtuman avanneeseen kahdeksankymmenen kilometrin maastojuoksukisaan Chamonixissa sekä Pyhän tunturimaratoniin. Chamonixista tuliaisina oli kilpailun 283:s sija ja sopivasti 20 tunnin tavoitteen alle mennyt loppuaika 19:45:02. Pyhällä Tommin sijoitus oli 27:s ja aika 4:57:10.

Kyselin Tommilta vähän kokemuksia reissuista. Mukavasti ennen Chamonixin juoksua Tommi kävi topittamassa Elbruksen (5 642 m) ja juuri tunturimaratonin alla hän kävi Intiassa kiipeämässä Stok Kangrille (6 120m). Muuten treenit taisivat jäädä vähemmälle.

Aloitetaan Chamonixin juoksusta. Millä mielin lähdit kisaa juoksemaan, valmistautumisestahan tai sen puutteesta oli puhetta jo silloin aiemmin, jänskättikö se?
– Taisi olla enemmän puhetta valmistautumattomuudesta. Hyvillä mielin lähdin etenemään, tarpeeksi rauhassa.

Katselin ikkunasta kuinka kello neljä otsalamppujen kiiltomato lähti yläviistoon, nousemaan Le Brevent:iin, oliko mikä fiilis nousta 1. nousua säkkipimeässä yössä?
– Joo. Fiilis oli aika katossa. Jengiä sinkoili vasemmalta ja oikealta ohi kun lähdin omaa, rauhallista vauhtia. Pienen alkumäen jälkeen kun katsoi taaksepäin, näki pitkän valoletkan.

Mt. blancin auringonnousu oli varmaan aika jees?
– Oli todella hieno. Kesti ehkä puolitoista tuntia kun näki ensimmäiset kultaiset säteet pilvettömän huipun päällä. Keli oli muutenkin täydellinen, lyhyillä pystyi lähtemään liikenteeseen.

Tuliko pahoja seiniä vastaan?
– Ensimmäinen epämiellyttävä tunne tuli ensimmäisen sadan metrin laskun jälkeen. Siis 100 metrin matkan, ei verttimetrin matkan jälkeen, kun etureisissä tuntui Elbrus. Toinen tuli jossain 27 kilometrin kohdalla kun maha ei tuntunut rauhoittuvan. Viimeinen seinä, ja paha sellainen, tuli 45 kilometrin huollon kohdalla. Siihen asti oli tullut ihan mukavasti poislukien nuo 2 juttua. Huollon jälkeen kun lähti nousemaan reilut 900 metriä korkeaa, jyrkkää mäkeä ei jaloissa ollut mitään tehoja. Olo oli todella heikko, vatsaa väänsi ja väsytti. Jalka ei noussut lainkaan. Ylämäkeen meni kaksi ja puoli tuntia ja ohi useita kymmeniä tyyppejä. Ei ehkä ikinä ollut keskeytys niin lähellä.

Mitä arvelet syyksi vaikeuksiin?
– Se johtui varmaankin liian vähästä treenistä ja liian vähästä syönnistä. Juoksun aikana olisi pitänyt tankata huomattavasti enemmän.

Entä saavutitko runner’s flowta?
– Alku tuntui yllättävän hyvältä treenimäärään peilaten. Toinen, ja paras kokemus pitkään aikaan alkoi tuon pahan seinän jälkeen, kun pääsin nousun loppuun. Polku lähti laskuun ja omat fiilikset nousuun. Siitä maaliin asti oli todella kivaa juoksua. Polkujuoksun jiihaata.

Reittihän oli lopulta pidempi kuin ilmoitettu, miten se vaikutti?
– Omalla keskinopeudella vaikutti melkein 2 tuntia.

Osa porukasta, loppupää oli kärsinyt siitä että huolloista oli loppunut ruoka ja erityisesti juoma, osuiko sun kohdalle?
– Perimmäiseltä huoltopisteeltä oli loppunut vesi 5 minuuttia aikaisemmin.

Miten sulla muuten, mitä söit ja joit, kannoitko mukana vai olitko tarjoilujen varassa?
– Join vettä omasta juomapussista ja vuoristopuroista. Huollossa colaa ja vettä sekä kaikkea mitä käsiin tarttui. Huolloissa vietin ehkä 30 sekuntia per stoppi.

Oliko kramppiongelmia?
– Ei mitään kramppeja

Juoksit reitin lopun pimeässä, onko erilaista juosta pimeässä yössä kilometrit 0-15 kuin 80-85?

– Olihan siinä valtava ero. Alkuun noustiin pimeässä vaan noin puolitoista tuntia ja sitten alkoi valkenemaan. Lopussa kun 20 tunnin raja oli lasissa ja fiilis muutenkin loistava niin antoi tulla sen verran kun uskalsi. Hauskaa serpentiiniä Aiguille du Midin väliasemalta alas kohti kylää.

Miten jälkifiilikset, oliko vaivan arvoinen reissu?
– Tavoitteena oli saada kiva juoksu. Sitä se ei kokonaisuudessaan ollut, mutta maalissa mahtava fiilis. Pääsi kaivamaan syvältä motivaatiota ”tummien tuntien” aikana. Oppi itsestään taas vähän lisää. Tunteet liikkuivat ääripäästä toiseen todella nopeasti. Keskeytyksestä siihen, että huutaa ”jiihaata!” Yksin polulla, alle puolen tunnin aikavälillä.

Maalissa juuri ennen kuin 20 h täyttyi!

Maalissa juuri ennen kuin 20 h täyttyi!

OK. Se Chamonixista. Millainen kokemus oli Pyhän Tunturimaraton?
– Kokonaisuus oli mielestäni laadukas. Muutamia juttuja voisi petrata, sähköinen ajanotto esimerkkinä, mikä muissa kilpailuissa yleensä on. Hinta kuitenkin oli sama kuin muissakin kisoissa. Alun reittibrieffi oli ehkä enemmän sekoittava kuin selventävä mutta yleisarvosanaksi antaisin silti vahvan nelosen (1-5 asteikolla).

Miten reitti?

– Reitti oli hieno ja oli mahtavaa päästä kesällä jolkottelemaan samoja maisemia mitä viimeiset pari talvea on tullut katseltua. Teknisyyttä löytyi reilusti ja se sopii omalle askeleelle hyvin. Heikkouksia minulla on loivissa ylämäissä ja niitä riitti. Tekniset alamäet minulle taas sopivat ja niitäkin oli riittävästi. Kertaakaan en kaatunut, eikä tainnut sen ihmeempiä horjahteluitakaan tulla.

Onnistuiko syöminen ja juominen juoksun aikana?
– Chamonixistä otin sen verran oppia, että Pyhällä aloitin geelien ”nauttimisen” ensimmäisen tunnin jälkeen. Varmaan tästä johtuen ei energiapoliittisia vaivoja ilmennyt kun 10kpl geelejä meni kurkusta alas. Vettä oli matkassa noin reilu litra. Kun tyhjensin mökillä reppua niin vettä tuli juomarakosta pois noin 0,5 litraa. Olisi voinut juoda siis vähän enemmän.

Puoli litraa reilun neljän tunnin suorituksen aikana viittaa vahvasti kramppiongelmiin?
– Takareidet kramppasivat aika tiukasti viimeisen laskun jälkeen, Tajukankaan huoltotiellä eli maalisuoralla. Jouduin pysähtymään ja venyttelemään pariin otteeseen. Huipulla ohittamani tyyppi alkoi ottamaan ennen Carlsberg-taloa jotain loppukiriä ja jouduin kunnon maaliviivataisteluun.

Sen loppukiritaistelun taisit kuitenkin voittaa. Jäikö Pyhältä tunne että tänne tullaan juoksemaan toistekin?
– Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan jos vain mitenkään sopii aikatauluun. Hyvällä fiiliksellä järkätty kisa upeilla puitteilla. Eihän sellaista voi jättää väliin.

kuva: Inka Salmirinne

kuva: Inka Salmirinne

Miten syksyn juoksuohjelma, vieläkö on jotain vireillä?
– Sain paketoitua tähän syksyyn kivasti kilpailukilometrejä: neljänkymmenenkolmen kilometrin Nuuksio classic 6.9 meni ihan mukavasti, edessä vielä Rialp matxicots, 82 kilometriä Pyreneillä 20. ja 21.9. sekä Vaarojen Maratonin ultra 86 kilometriä 4.10. Kolilla.

– Espanjan kisa tuli vähän varkain kun Ultra Trail du Mont Blanc-huumassa aloin laskemaan omia UTMB-pisteitä. Tajusin, että pitää saada vielä yksi 3 pisteen kilpailu tälle vuodelle jotta pääsee arvontaan ensi vuoden UTMB:tä varten. Katsotaan miten miehen käy kun Espanjan jälkeen on 2 viikkoa aikaa palautua Vaaroja varten.

Ok. Onnea reissuihin!

Vastaa