Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Seikkailu Sogndalenissa, osa 1 (sail and ski)

DSCN2974
Teksti ja kuvat: Antti Kunnas

Jippii – reissuun

SkiExposta on moni hyvä asia saanut alkunsa, ja tämäkään vuosi ei tehnyt poikkeusta. Tällä kertaa syntyi suunnitelman hiihtoreissusta Sognin vuonolle Norjassa, kevättalvella. Mukaan lähtisivät minun lisäkseni Jussi Paavonseppä, Juha Sulkakoski ja Risto Reinikka. Tässä oli kaikki ainekset seikkailulle, koska kukaan ei ollut käynyt alueella aikaisemmin, ja ennen kaikkea siksi, että hiihtoreittejä oli tarkoitus lähestyä purjeveneellä. Täytyy myöntää, että ”tunnollisesti” vietetyn messuviikonlopun jälkeen piti kavereilta tarkistella, että oltiinkos sitä oikeasti vielä lähdössä…

DSCN2988

Purjehdus
Kapteenimme Jussi Paavosepän purjevene oli talvisäilössä Bergenin satamassa. Jussi lähti viikkoa ennen purjehtimaan venettä Bergenistä kohti Songndalia. Purjehdus vei pari päivää, mutta väylillä oli tilaa. Muut huviveneilijät eivät jostain syystä olleet avanneet vielä purjehduskauttaan.

Kuten aina reissun lähestyessä, seurasin malttamattomana sääennusteita ja yritin tutustua alueen hiihto mahdollisuuksiin etukäteen. Kerrankin näytti siltä, että olimme menossa juuri oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Euroopan matalapaineiden reitti näytti menevän juuri tuosta kohtaa Norjan yli Skandinaviaan. Malttamattomuuttamme lisäsi se, että Jussi oli jo muutaman kaverin kanssa paikan päällä. Viestiä pukkasi tyyliin ”Uutta lunta 50cm ja lisää tulee…”. Ei ollut helppoa keskittyä työn tekoon…

DSCN3036

Sogndal
Alkuperäisenä tavoitteenamme oli, että pääsisimme hiihtämään suoraan purjeveneestä käsin. Nopeasti kuitenkin selvisi, ettei tämä enää maaliskuun puolivälissä ollut mahdollista, koska vuonon puoleisilla rinteillä lumiraja oli melko korkealla. Otimme veneen asemapaikaksi Kaupangerin kylän, Sogndalin kaupungista 10 minuutin matkan päässä etelään. Täältä liikuimme sitten autolla laskupaikoille.

DSCN3032

Sogndal, hiihtokeskus
Alkureissusta näkyvyys oli huono lumisateen jäljiltä, joten suuntasimme aluksi Sogndalenin hiihtokeskukseen. Heti parkkipaikalle ajaessa huomaa, että keskus on erityisesti ski-touring -hiihtäjien suosiossa. Keskuksessa on vain 2 hissiä, eikä rinteisiin ole paljoa panostettu. Viikonloppuna laskijoita oli sikäläisittäin paljon, ja hissiltä käsin saavutettavat offarit olivatkin nopeasti tikattu täyteen jälkiä. Hetken hissi-offia laskettuamme päätimme tehdä lyhyen skinnauksen keskuksen laelle ja laskea sieltä vuoren taakse. Tänne suojaiselle pohjoisrinteelle lunta oli jäänyt erityisen paljon. Ensimmäiset käännökset pääsi tekemään reiden syvyiseen kevyeen lumeen, sitten lumi ja hiihtäminen muuttui äkkiä raskaammaksi. Raskas lumi ja eilisillan tervetuliais-totit painoivat senverran jaloissa, että päätimme siirtyä vuonolle hankkimaan iltapalaa.

DSCN3012


Haliputti-metsälle

Päätimme kokeilla kalaonnea vähän isommilla vieheillä ja pidemmillä ja paksummilla siimoilla. Vieheet painuivat n. 150 metriin ja aika nopeasti alkoi jännittää, että mites sitten toimitaan jos joku oikeasti nappaa. Ruijanpallakset voivat olla pahimmillaan yli 100-kiloisia. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ja nälkäisin ja pessimistisin hiihtäjä meistä olikin valmistanut jo tovin kookoskanaa kajuutassa. Kun kajuutasta kuului kutsu syömään, nostimme vieheet vähin äänin. Ehkä hyvä näin, voi olla että Ruijanpallas olisi voittanut väsytyksessä pitkän päivän päätteeksi.

DSCN3062

Jostedalenin laaksossa
Kuivempien lumien toivossa suuntasimme seuraavaan vuonoon, Jostedalenin laakson perukoille. Täällä vuonon perukoilla on jäätiköitä, joten lämpötila on asteen pari kylmempi kuin Sogndalenissa. Näkyvyys oli vieläkin enintään kohtalainen ja pääsimme haikkaamaan noin kilsaan. Teoria toimi osittain, lumet olivat pikkaisen kuivemmat, ja vuoren yläosassa saikin ihan mukavia käännöksiä. Puuteritta jäätiin vielä tänäkin päivänä. Loppupäiväksi päätimme mennä paikalliseen uimahalliin rentoutumaan.

DSCN3069

All in – viimeiseen päivään
Viimeisen päivän sääennuste lupaili hyvää! Blue birdia oli luvassa ja ylhäällä ei kukaan ollut hiihtänyt viikkoon. Uutta täysin koskematonta lunta oli siis vuoren huiput täynnä, mutta toisaalta kova tuuli oli jo pakannut ja kuljettanut irtolunta paljailla rinteillä. Päätimme varmistaa viimeisen päivän onnistuminen myös reitin valinnan suhteen, joten otettiin paikallinen opas. Nyt oli tarkoitus osua oikeaan paikkaan. Valitsimme reitiksi paikallisen high mountain –klassikkoreitin Frudalshestenillä. Korkeuden lisäksi reitti oli länsituulelta suojassa, jolloin luvassa ei pitäisi olla tuulen pakkaamaa.

Etelärinnettä noustessamme törmäsimme kuitenkin uuteen ongelmaan. Maaliskuun aurinko oli alkanut jo lämmittämään tuulen suojaista eteläseinää, ja lumi oli kaukana puuterista. Onneksi valittu reitti sisälsi variaatioita, kuten pohjoisen puolelle laskemisen. Huipulle päästyämme, päätimme ottaa vielä pienen lisähaikin vuoren lakea pitkin tarkastaaksemme pohjoisseinän. Tarkistus kannatti, koska reitti oli aivan täydellisessä kunnossa, ja tietenkin täysin laskematta. Tonni verttiä puuteria omalla porukalla ja omia jälkiä ei olisi voinut lopettaa reissuamme paremmin.

DSCN3074

Takaisin veneellä
Veneellä fiilistelimme päivää, ja rohkeimmat kävivät jopa vuonossa pulahtamassa palautusjuoman siemailun jälkeen rohkaistuneena. Reissu läheni loppua ja viimeisenä iltana mielikuvitus laukkasi uusista jatkoreissusta Norjan vuonolle. Jussin vene jäi Kaupangeriin ankkuriin ja ainakin kapteeni palaa veneelle enemmin tai myöhemmin. Allekirjoittanut lähtisi ainakin mukaan hyvin mieluusti.

Tätä kirjoittaessa suunnitelmat olivatkin jo muotoutuneet kesällä tehtävästä sail & surf – reissusta. Tarkoituksena oli siis purjehtia ja etsiä lainelautailu-aaltoja Norjan rannikolta, Haliputin kalastusta unohtamatta. Sogndalenin seikkailu sai siis osan 2.

Vastaa