Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Janne Mukkala: Marathon du Mont Blanc

teksti: Janne Mukkala

Kesä on pitkällä ja raportti Chamonixin marathonista on jäänyt roikkumaan mutta tässä sitä nyt on. Juoksin siis elämäni ensimmäisen maastomaratonkisan Chamonixissa 29.6.2014. Kisa oli samalla maastomaratonjuoksun maailmanmestaruuskisa (World Sky Running Champs 2014). Maailmanmestaruuden voitti odotetusti Espanjan all-terrain-human Kilian Jornet Burgada.

Minä voitin itseni!

Sääennuste näytti jo hyvissä ajoin edeltävällä viikolla että lauantain ja sunnuntain välisenä yönä alkaa satamaan hulluna vettä. Ennusteiden millimetrimäärät juoksupäivälle 29.6. välille klo 6-12 olivat pahimmillaan edeltävänä perjantaina jossain liki 25 mm:n paikkeilla. Niinpä lauantai-iltana noin klo 22 puhelin piippasikin tekstiviestin merkiksi:

Parcours du Marathon du Mont-Blanc modifié à cause conditions météo. Nouveau parcours sur montblancmarathon.fr.

Joo-o. Siitä sitten surffailemaan ohjeiden mukaan ja hakemaan uutta reittikuvausta. Eihän sitä löytynyt kuin vasta aamulla mutta ei sen niin väliä. Ajattelin että juoksen letkan mukana mihin se letka sitten meneekin.

Sade alkoi illalla klo 23 ja kun heräsin aamulla klo 5, vettä tuli taivaan täydeltä. Näillä mennään, ajattelin ja aloin aamupalalle. Saapuessani starttipaikalle noin klo 6.20, siellä oli jo mukavasti porukkaa, kilpailijoita, huoltajia ja kisajärjestäjiä. Sadekin oli tauonnut. Lämmittelin hermostuneena juoksentelemalla kirkkoa ympäri ja seurailin kuinka porukka starttialueella lisääntyi. Juoksijat pakkaantuivat starttiviivan taakse, kiireisimmät ensin ja harrastelijat vähän taaemmas. Itse en rynninyt ruuhkaan vaan odottelin peremmällä.

startti


Startti

Startti tapahtui yllättäen aikataulun mukaisesti klo 7.00. Lähdin juoksemaan hyvin varovasti, aivan porukan hännässä kun ei ollut käsitystä vauhdista tai mistään ajoista. Ajattelin heti alussa etten katso taakseni koko reissulla, tiedä vaikka siellä ei olisi yhtään juoksijaa. Argentierèen asti se oli sellaista leppoisaa lämmittelyä. Ohitin parin muun suomalaisen kanssa Argentièren check pointin noin 1h20min ajassa. Pian cp:n jälkeen kulku tyssäsi kun reitti teki muutaman s-mutkan jyrkässä rinteessä. Siinä seisoskelun jälkeen pääsi sitten juoksemaan kun porukka alkoi leviämään reitille.

Nousuun Vallorcinesta (1260 mpy) ylös lähdin ajassa 2h15min. Huomasin varsin pian että minun sellainen luonnollinen sauvakävelyvauhti mäkeen oli nopeampi kuin letkan, jossa olin mukana. Niinpä aloin hiljalleen ohittelemaan juoksijoita/kävelijöitä yhden sieltä, toisen täältä. Aina kun tilaa oli. Välissä jäin muutamaksi hetkeksi jonkun toisen peesiin tasaamaan hengitystä ja sitten taas eteenpäin. Ohitin 4,6 kilometrin matkalla ja reilut 700 nousumetrin aikana 282 kilpailijaa.

Ylhäällä col de Posettesin solassa (1997 mpy) oli kylmä mutta topista pääsi nopeasti laskemaan alas Le Tourin kylään ja edelleen Tré le Champiin. Alunperin reitin piti jatkaa solasta ylös Aiguillettes des Posettesin (2201 mpy) yli mutta tämä osa reitistä jätettiin olosuhteiden vuoksi juoksematta. Lähdössä järjestäjät ilmoittivat että vesisade/lumisaderaja on noin 2500 metrin korkeudessa joten Posettesin päällä olisi varmaankin räpsinyt räntää.

Il Falco

Pyöräilijä Paolo Savoldelli tunnettiin urallaan lempinimellä ’Il Falco’ koska hän oli alamäkeen paras. Laskussa alas Tré le Champiin tunsin itseni Il Falcoksi. Juoksu alamäkeen sujui erittäin hyvin ja ohittelin kilpailijoita liukuhihnalta. Odotin koko ajan, milloin etureidet kramppaavat mutta mitään kramppeja ei kuulunut. Juoksu meni niin sujuvasti että Le Tourin kylän läpi juostessani aloin jo miettiä meneekö tämä liian helposti, on himmattava tai tässä käy vielä huonosti.

Tre le Champin check pointin ohitin ajassa 3h43min ja lähdin kipuamaan ylös kohti Le Flégèreä (1865 mpy). Nousu oli teknisempi kuin Vallorcinesta ylös. Ohituspaikkojen kanssa täytyi olla tarkkana semminkin kun matkakin alkoi hiljalleen tuntua. Oikeassa pohkeessa tuntui nopea krampin ’yritys’ noin 4h15min kohdalla mutta se jäi onneksi siihen yhteen terävään pistoon. Tällä välillä oli yksi lyhyt lasku, joka oli erittäin liukas ja siten hyvin haastava mutta muuten reitti nousi kiverää polkua lähes Flégèren check pointille ja viimeiselle ruokahuoltopisteelle saakka, muuttuen aivan viimeisillä sadoilla metreillä laskettelurinteeksi.

Kylille

Ruokahuoltopisteellä kourallinen suklaata, pari kupillista coccolaa ja kohti Chamonixin kirkonkylää. Edessä oli reilut kahdeksansataa korkeuserometriä ja reilu kuusi kilometriä alamäkeä. Muutama sata ensimmäistä metriä lasku meni laskettelurinnettä pitkin mutta kääntyi sitten metsään ja mutkitteli vaihtelevana alas Chamonixin kylille. Sain seurakseni ranskalaisen miehen, joka juoksi alamäkeen erittäin kovaa, varsinkin kun hänellä ei ollut edes sauvoja. Ohittelimme kilpailijan toisensa jälkeen kunnes polku muuttui soratieksi ja loiveni. Matkaa maaliin oli enää pari kilometriä eikä edessä enää ollut kuin yksittäisiä juoksijoita. Olin kaveria hieman nopeampi tasaisella ja saavuin maaliin juuri ennen häntä. Viimeisellä laskuosuudella nostin sijoitustani 78 pykälän verran ja olin maalissa sijalla 578 ja ajalla 5h33min.

juoksun jälkeen

Huikea reissu

Oli huikea reissu. Ei mitään ongelmia! Tankkaus ennen kisaa onnistui nähtävästi täydellisesti ja geelien kanssa pelaaminen sekä juominen matkan aikana pitivät nälän ja janon poissa. Kramppeja vain tuo yksi pohkeen pieni yritys. Ei varsinaista seinää mutta Flégèreen noustessa matka kyllä alkoi jo tuntua. Viimeinen ruokintapaikka tuli hyvään kohtaan. Siitä alaspäin meni näppärästi sen ranskalaismiehen kanssa kisatessa ja alhaalla kylillä katsojien kannustus antoi rutkasti lisävirtaa. Oli aika siistiä juosta viimeiset 400 metriä kun porukkaa oli kadun varressa hurraamassa ja lapset tarjosivat high fiveja.

Sauvoista oli todella suuri hyöty, sekä ylä- että alamäkeen. Sauvojen avittamana serpentiinimutkissa pystyi ottamaan tiukemman ajolinjan ja ohittamaan porukkaa. Samoin sauvat toivat turvallisuuden tuntua alamäkeen juostessa.

Ensi kerralla täytyy olla startissa vähän terävämpi ja sijoittua jo ennen starttia lähemmäksi lähtöviivaa. Nyt lähdin juoksemaan käytännössä kirkon portailta. Aikaa starttiviivan ylitykseen ei tosin mennyt kuin noin 45 sekuntia paukusta mutta niissä muutamissa sumppukohdissa oli ehkä pidempään jumissa.

Ensi kertahan siis tulee! Oli sen verran siistiä että pitää se kokeilla uudelleen ja katsoa, paraneeko aika tai onnistuuko reissu toisenkin kerran yhtä hyvin.

Vastaa