Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Frendon kahdet kasvot

6
teksti: Johanna Lehtinen
kuvat: Johanna Lehtinen ja Sami Modenius

Aikaisemmin kesällä, hiihtokauden viimeisinä kultaisina päivinä, tarkalleen ottaen 2.6.2014 Sami Modenius, Mikko Heimonen, Brendan O`Sullivan ja Michael Shaffer laskivat Aiguille du Midin pohjoisseinällä klassisen Frendo Spurin.

Frendo on kiehtova reitti monella tapaa. Majesteetillisesti se lepää Aiguille du Midin pohjoisseinällä. Sen tunnistettavin erityispiirre on lähellä huippua sijaitseva lumiharjanne, jota voi ihastella Chamonixin kylästä käsin. Ja vaikka laskuna ja kiipeilynä reitti ei ole tismalleen sama, niin yhtä kaikki, se kulkee aivan hissin läheisyydessä, joten tuhannet turistit näkevät sen vuosittain. Harvempi kuitenkaan pääsee tutustumaan siihen lähemmin.

Laskuna Frendo on haastava, kiipeilynä ei niinkään, vaikka se vaatiikin kovaa kuntoa, kestävyyttä ja monipuolista osaamista vaihtelevan maastonsa ansiosta.

Laskupäivä oli kaunis, ja vaikka lumi oli paikoitellen hieman kovaa ja reitillä täytyi laskeutua köysien avulla noin 200 metriä, tämä oli sellainen lasku, joka veti osallistujien naamat virneeseen ja sai silmät säihkymään vielä pitkän aikaa tapahtuman jälkeenkin.

Pohjoisseinän laskeminen voi olla vaikuttava ja riemastuttava kokemus, jos olosuhteet ovat kohdillaan. Laskemaan pääsee suoraan hissiltä ja jos lumi on hyvää, eikä ihmisiä ole liikaa, elämys voi olla sykähdyttävä. Aiguille du Midin pohjoisseinä on yksinkertaisesti täydellinen paikka jyrkän laskemiseen.

Lasku lähtee huipulta ja etenee aluksi kuten muutkin pohjoisseinän reitit. Hypätään railon yli, lasketaan alas ja vasemmalle, mutta toisin kun Mallorylle ja Eugsterille mentäessä, käännytäänkin oikealle. Tällä kertaa olosuhteista johtuen täytyi laskeutua reilu 30 metriä jäisen alueen yli.

Laskeutumisen jälkeen seinä on ilmava ja jyrkkä. Alussa seurue laski (laskijoista katsottuna) harjanteen vasenta puolta, 55-asteista seinämää tuhatmetrisen jyrkänteen yläpuolella. Sen jälkeen laskijat siirtyivät varovasti kovan harjanteen oikealle puolelle, jossa oli hiukan loivempaa. Lumi oli hyvää. Tällä osuudella pystyi kasvattamaan käännöksen kokoa ja vauhtia.

Kallio-osaan tultaessa on neljä noin 50 metristä laskeutumista. Laskeutumisen jälkeen hyvää hiihtoa oli lähes väliasemalle saakka, jonka seurue laski yhdessä. Lasku oli kaiken kaikkiaan vaikuttava.

Myöhemmin kesäkuussa, kun Samin ystävä Carl-Henrik Toll soitti ja ehdotti Frendon kiipeämistä, suostutteluun ei tarvinnut käyttää aikaa. Sami ja C-H ovat molemmat aspirantteja samalta kurssilta SBO:sta ja he valmistuvat vuoristo-oppaiksi ensi maaliskuussa.

Kiipeily alkaa noin puolitoista-tuntisella lähestymisellä Midin väliasemalta. Sitä seuraa vaikeimmillaan 5/5c kalliokiipeilyä, kunnes lumiharjanteen jälkeen vuorossa on 70-85 asteista jääkiipeilyä.

Oli iltapäivä kun C-H soitti ja hänellä oli seuraavana päivänä lento Ruotsiin, ystävänsä häihin. Vaikka reitin voi ripeästi edeten kiivetä ensimmäiseltä hissiltä, niin tässä tapauksessa oli lähdettävä jo samana päivänä ja yövyttävä Aguille du Midin väliasemalla, että matkaan päästäisiin riittävän aikaisin. Viimeinen hissi lähti viideltä.

Illalla väliasemalla oli luvassa armotonta tankkausta seuraavan päivän kiipeilyä varten. Lasagnea, patonkia, kinkkua, juustoa, pullaa, suklaata ja tietysti yksi olut.
Kun nukkuu taivasalla ja hiukan sataa, eikä pimeä laskeudu keskikesällä Ranskassakaan kovin aikaisin, unen saaminen voi tuottaa vaikeuksia.
Mutta lepoa tai ei, aamulla oli aikainen herätys ja matkaan lähdettiin aasien heilutellessa korviaan hyvästiksi tai muuten vaan.

Reitti ei heti ottanut löytyäkseen ja kaksikon oli palattava hiukan takaisinpäin löytääkseen oikean kohdan mistä aloittaa, mutta alun haparoinnin jälkeen reitin löydyttyä alkoi tasainen eteneminen.

Kummallakaan ei ollut kalliokiipeilykenkiä, vaan molemmilla oli ns. ”isot kengät” joissa oli jääraudat kiinni myös kallio-osuuksissa. Tämä toi kiipeilyyn oman mausteensa, vaikka reitti ei itsessään ole kovin haastava.

Sami liidasi ensimmäisenä, ja C-H lähti tulemaan kakkosena. He kiipesivät suurimman osan reitistä running belayna, mikä tarkoittaa, että molemmat kiipeävät yhtä aikaa, näin matka taittuu nopeammin. Keskellä reittiä oli hiukan vaikeampi kohta, jossa toinen varmisti ja toinen kiipesi tavanomaiseen tapaan.

Ilma oli ihanteellinen. Aurinko paistoi, muttei kuitenkaan ollut liian kuuma. Maisema oli kuin postikortista ja kiipeily oli hyvää. Viimeinen osuus oli jääkiipeilyä running belayna hakut molemmissa käsissä.

Kiipeily oli mukavaa ja vaikka pieni uupumus tuntui jäsenissä, oli eteneminen tasaista. Ystävykset saapuivat huipulle noin kahdeksan tuntia sen jälkeen, kun he olivat lähteneet väliasemalta. Poistuminen Frendolta on helppo, sen kun hyppää hissiin ja toiseenkin, niin pian onkin jo Chamonixin kylässä.

Näinä kesäkuun päivinä Frendo paljasti kahdet kasvonsa, joihin molempiin oli kuulemani mukaan ilo tutustua.

Kommentti kirjoitukseen “Frendon kahdet kasvot

Vastaa