Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Lyngen – korkeapaine

Teksti & kuvat: Mikko Lampinen

Putikkaa, pahvia, korppua, jäätä, firniä ja sohjoa – tätä kaikkea tarjosi viime viikon korkeapaine Pohjois-Norjassa. Kevään kelit Lyngenissä ja sen ympäristössä olivat harvinaisen epävakaiset. Aurinkoisia päiviä sattui sinne tänne, mutta pääosin oli pilvistä, sateista ja tuulista. Viime viikolla tilanne muuttui vakaammaksi ja lumitilanne oli hyvä. Olosuhteet olivat otolliset hiihtoreissulle. Ajoin aikaisin maanantaiaamuna Ape Majavan kämpille. Alkuun suunnitelmana oli etsiä laskettavaa pohjoispuolilta, missä lumi oli säilynyt hyvänä.

1

Ape skinnaa kohti upeaa laakson päätä Fugldalsfjelletin ja Store Durmålstindenin välissä, jossa kohteena oli nousta vanhalle tutulle Loddevárrille, tällä kertaa kuitenkin pohjoispuolen kurua pitkin.

2

Niki Juurinen nousee erinomaisella lumella olevaa pohjoiskurua ylös. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy Loddevárrin/Fugldalsfjelletin 1686 m huippu. Kyseiseltä huipulta saa sen länsi-seinää pitkin fantastisen hienon yhtämittaisen ja hyvin sekä tasaisesti viettävän laskun miltei merenrantaan saakka. Lasku länsi-puolta pitkin on varmasti korkeuseroltaan suurimpia tasaisesti viettäviä laskuja Lyngenin niemimaalla. Auringossa lämmenneen länsi-puolen laskemiseen olimme kuitenkin ajankohdallisesti myöhässä ja tarkoituksemme oli laskea puuteria pohjoispuolen kurussa.

3

Ape kurun päällä auringonpaisteessa. Jatkoimme solasta jonkun matkaa myös lännen puolella olevalla harjanteella kunnes vastaan tuli kohta jolloin olisi pitänyt mennä vaarallisesti lämmenneelle viimeiselle yläkentälle.

4

Sukset jalkaan ja ensimmäiset mukavat käännökset länsipuolen ylilämmenneellä firnilumella. Kuvassa kurvaa Heljä Rahikkala.

5

Janne Mukkala tiputtaa kuruun kakkosena. Ensimmäisenä laski kurun puoleenväliin suojaan Niki Juurinen. Kuvassa näkyy alhaalla Nikin käännöksistä lähtenyt pintaslaffi.

6

Ensimmäisen päivän jälkeen keli oli todella tuulinen ja vuodenaikaan nähden hyvin kylmä. Edes auringon puoleiset rinteet eivät sulaneet pehmeiksi. Kuvassa ollaan Sørfjelltindenin topissa hakemassa turvallista reittiä pohjoispuolen hienolle feissille. Koko seinämän matkalla oli valtavat lumilipat ja tuuli vaikutti ladanneen jyrkän lähdön vaarallisen oloiseksi. Täpisimme aikamme tuulessa ja totesimme topista sisäänmenon liian riskialttiiksi. Sujautimme lopulta bowliin sisään harjanteelta hiukan alempaa.

7

Afterski alhaalla laaksossa. Kuvassa auringonlaskussa paistattelee Mart Perendi.

8

Kolmas päivä oli kylmä ja tuulinen. Päätimme ottaa leppoisan maisemaretken Lyngenin niemen kärkeen, Russelvfjelletille. Aurinkoinen länsipuoli pysyi kylmässä tuulessa kovana, joten nousimme sitä pitkin suoraan toppiin.

9

Topissa jäätävä tuuli jäähdytti Lapinpojankin kroppaa. Janne Mukkala vaihtaa kuivaa paitaa päälle.

10

Niki Juurinen laskee korppulunta hienoissa maisemissa.

11

Jätkät autolla laskun jälkeen. Ei saatu firniä, mutta mukava maisemareissu kuitenkin.

12

Janne Mukkala suli vasta saunareissun jälkeen.

13

Neljäs päivä oli jopa aiempia kylmempi ja tuulisempi. Kävimme aamusta ottamassa pakit eräästä eteläpuolen kurusta todettuamme sen sulamisen toivottomaksi. Iltapäivällä oli siis virtaa muihin aktiviteetteihin. Mt. Blancin maratonille valmistautuva Mukkala pompottelee takaisin kämpille juoksulenkiltä ja Niki Juurinen pumppaa habaa.

14

Viimeiselle laskupäivälleni yritin Apen kanssa miettiä jotain erityistä. Myöhään illalla tuli ahaa-elämys Signaldalenin laaksossa sijaitsevaan Otertindenin huipun viereisen kurun laskusta. Ajoimme vielä mäkeä katsomaan ja se näytti hyvältä.

15

Ape nousee alakenttää.

16

POV-näkymä ylhäältä alas. Ajoitus oli hyvä ja mäki oli loistavalla firnilumella.

17

Ape jyrkähköllä yläosalla.

18

…ja alempana kurussa. Mäki oli erinomainen ja hyvällä lumella. Reissu oli alhaalla omalta osaltani yläfemmoja vaille paketissa. Viileiden kelien ansiosta hiihtokautta on mahdollista jatkaa Pohjois-Norjassa vielä pitkään.

Vastaa