Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Hochgurgl/Obergurgl FWQ****

IMG_9173
Kauden viiminen kilpailu oli Söldenin vieressä Obergurglissa Itävallassa. Sairastelu alko onneksi olla jo loppusuoralla, ja pääsin parina päivänä viikolla jo vähän mäkeenki.

Mentiin Obergurgliin perjantaina Korpelan Liisan ja hänen poikaystävän Samun kanssa. Olin nähny seinän vain kuvissa. Se oli iso, jyrkkä ja pitkä. Livenä se näytti vielä isommalta. Löysin heti kaks selkeää vaihtoehtoa linjalle. Toinen jyrkempi ja vaikeampi, toinen ei niin riskialtis. Mäessä oli paljon no fall zonea, eli paikkoja, missä ei kärsi kaatua. Istuttiin aika pitkään muitten suksityttöjen kanssa, ja mietittiin mitä lasketaan. Melkein kaikilla tuntui olevan lähes samat kaks vaihtoehtoa.

Nähtiin myös yks esilaskija. Se eksy, ja joutu aika ikävään paikkaan. Sieltä se sitten käveli ylemmäs, että pääs laskemaan alas. Siinä vaiheessa alko jännittämään aika paljon enemmän. Riders´meetingissä tuomarit, jotka oli laskenu mäen, terotti, että se on konveksi (kupera) mäki, jossa on erittäin vaikea suunnistaa. Ne myös korosti, että vaikka on kauden viiminen kilpailu Keski-Euroopassa, älkää ottako liikaa riskejä. Toisaalta jännitti ihan hulluna, toisaalta olin tosi innoissani, että pääsee laskemaan niin siistiin mäkeen.

Illalla käytiin vielä riders´dinnerillä, ja sitten kämpillä vielä katottiin kuvia ja mietittiin porukalla, mitä kannattais tehä. Se helpottaa aina, ku puhuu muitten kanssa valinnoista, voi yhessä miettiä linjavalintoja, esim. missä on hyvä take off, ja missä hyvä alastulo.

Lauantai-aamuna mentiin vielä face checkiin. Mulla alko jännittämään niin paljon, että oli pakko mennä sisälle istumaan. Oli ihan paha olo, mietin vain, että älä kaaju, älä eksy, älä oo tyhmä. Yleensä ennen haikkiin lähtöä on hyvä tunnelma, ja ihmiset juttelee niitä näitä, mutta nyt kaikki vain oli hiljaa. Myös lähtöpaikalla oli tavallista hiljasempaa. Ekaa kertaa missään kisassa kuulin kenenkään sanovan, että toivoo vain, että on hengissä alhaalla. Yks viime kevään world tourilta ollu sano, ettei tourillakaan ole yhtään nuin isoa mäkeä, Verbier Extremeä lukuunottamatta.

Jussi ja sen vanhemmat, sekä koko Zillertalin Suomi-porukka tuli kattomaan kisaa, mikä oli tosi mukavaa. Jussi sai onneksi vähän rauhotettua minun mieltä. Laskettiin alas maalialueelle, mistä haikki lähti. Siitä kulmasta se ei näyttäny enää yhtään niin pelottavalta, ku vastamäeltä. Haikki oli aika pitkä, ja auringonpaiste teki siitä raskaan. Oli aika heikko olo, ku pääs ylös. Lähtöpaikalta ei nähny viittä metriä pitemmälle, mutta sieltä harjanteen reunalta pysty näkemään, mihin suuntaan lähtiä laskemaan, joten sen puolesta ei jännittäny enää niin paljoa.

Pari tyttöä ennen minua kävi taas paha loukkaantuminen meiän lähtöpaikan yläpuolella (lähin alemmasta lähöstä). Täytyy nostaa hattua kisaorganisaatiolle, koska lääkärit nostettiin ylös helikopterilla välittömästi. Se tyttö sai aivotärähyksen ja joutu selkäleikkaukseen, mutta toipuu kyllä. Tuntuu vain, että tänä vuonna pahoja loukkaantumisia on tullu turhan paljon. Eikä se ikinä oo hyvä tunne, ku tietää, että kaveria sattuu.

Minun lasku oli huono. Ylhäältä yks hyppy, jonka jälkeen olin jo ihan hapoilla. Kroppa oli ihan veltto ja reisiä poltti. Kruisin alas sieltä. Linja, jota laskin, oli tosi laskettu (laskin numerolla 64), ja lumi alko olla aika haastavaa. Ois pitäny valita ei niin ilmeinen linja, mitä muut ei laske. Lähinnä mulla oli tunne, etten osaa ees tehä käännöksiä. Tulin maaliin kuitenki pystyssä, ja kuulin, että tosi moni oli kaatunu. Lumi ehkä yllätti aika monen laskijan. Kroppa oli vaan ihan loppu. Totta kai harmitti laskia huonosti, mutta olin onneksi 6., joten ens kaudelle pisteet on turvattu. Olin myös ilonen, että paikat oli ehjänä maalissa. Näin laskun myöhemmin videolta, eikä se niin huono onneksi ollu, miltä se tuntu.

Kaiken kaikkiaan kilpailu oli mahtavasti järjestetty ja yleisöä oli paljon. Public arealla oli iso taulu, josta pysty seuraamaan laskuja. Sielä oli myös iso VIP-alueet ruokineen ja juomineen. Liisa oli lautasrajan toinen, se laski vaikean linjan, Mikaela 5. ja Nikke 6.

Minun osalta FWQ tour on tältä talvelta laskettu. Röldalissa olis vielä yks, mutta se saa nyt jäähä väliin. Opin paljon ja tutustuin mahtaviin tyyppeihin. Välillä oli surkeita laskuja, välillä ihan ok, ja välillä jotaki siltä väliltä. Nyt tietää minkälaisia nuo mäet on, ens vuonna toivottavasti saa itestä sen taidon irti, mitä minusta löytyy, eikä turhaan enää pelaa varman päälle. Onneksi hyviä väläytyksiäki on ollu tällä kaudella, mikä antaa uskoa ens kaudelle.

Kisoja ei opi ku laskemalla kisoja. Se on niin erilaista ku ”normilaskeminen”. Sain tosi arvokasta kokemusta tällä kaudella, enkä vaihtais yhtäkään kisaa pois. Silti ens kaudella en aio laskea yhtä montaa, ku tänä vuonna. Matkat on pitkiä ja myös kalliita, ja tuntuu, että oma laskeminen jää vähemmälle, ku on aina 3-5 päivää viikosta reissusta. Niin hauskoja, ku ne reissut onki, se on myös uuvuttavaa, kaikki miettiminen, säätäminen, jännittäminen ja keskittyminen.

Lisäksi erityisesti tuona lauantaina tuli mietittyä, kuinka paljon on valmis riskeeraamaan omasta terveydestä menestyksen takia. Ku on jo ollu vakavasti loukkaantuneena, välillä pistää miettimään, mihin asti on valmis menemään. Se kysymys vain helposti unohtuu välillä kaikessa huumassa ja niitten mielettömien ihmisten ympäröimänä. Mutta se on kuitenki kysymys, mitä pitää kesän aikana miettiä. Jotenki voin kuvitella, että ajatukset loukkaantumisenpelosta taas kummasti unohtuu kesän aikana. :)

Ennen Röldalia olen nyt maailman rankingissä 20., ja oseanian rankingissä 15., mikä on hyvä ensi vuotta ajatellen. Nyt ollaan jo matkalla Suomeen, josta pyyhälletään Pyhän kautta suoraan Riksgränsenille, missä ollaan toukokuun loppuun asti. Sielä on tietysti vielä PM-kisat, joihin osallistun kyllä, jos vain töiltä kerkiän.

Tässä vielä linkki miesten suksisarjan voittajan, Fabien Lentschin laskuun. Saa vähän näkökulmaa, mikä meininki sielä oli. :) https://vimeo.com/90462098

Nyt siis nauttimaan laskuista Skandinaviassa, jiihaa!!

Mukavaa kevättä kaikille, Jenni

Vastaa