Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Janne Mukkala: Vesiperä Norjassa

IMG_5930
kuvat: Mikko Lampinen

Pääsiäisen alusviikko Lyngenissä ei ollut etukäteen suunnittelemani kauhea määräviikko. Kelit sakkasivat isolla kädellä, joten seitsemän päivän reissuun tuli skinitunteja joku hikinen kymmenen. Joskus, kun kelit ovat olleet kohdillaan, skinitunteja on tullut viikossa jopa puolitoistakertaisesti tämänkertaiseen verrattuna. Totuuden nimissä onkin sanottava että aiemmin minulla on ollut varsin hyvä tuuri Lyngenin reissujen ja kelien suhteen.

Ajoimme mestoille sunnuntaina. Hiihtelimme maanantaina Signaldalenissa Polvartindenin itärinteellä. Tuulisessa ja pilvisessä kelissä nousimme vain hieman puurajan yläpuolelle. Tyhjää parempi sekin ja saipahan edellisen päivän matkustamisesta puutuneet jalat vähän auki. Tiistaina tuuli isosti joten Tromssapäivä. Kävimme kuitenkin illalla kotimäessä Bentsjordelvan varrella lyhyen saunalenkin. Tiistain sade ja tuuli ohjasivat keskiviikon harrastamisen Tamokin kuuluisille metsälaskumestoille. Nousimme Kjempehaugenin koivikon pari kertaa ylös. Ensimmäinen Norjarando telemarkeilla eikä se mitään jiihaata ollut.

Torstaina lähdimme sitten seikkailemaan vähän isommalla suunnitelmalla. Tavoitteena oli laskea Skibotnin Statoilille. Eli startti kämpiltä Slettnesistä, takakautta mäen päälle ja lasku alas Statoilille Pölselle. Eipä sekään onnistunut. Kova ja laaksossa hyvin pyörteinen tuuli kuljetteli edellisinä päivänä sataneita lumia. Etenimme varovasti ja seurailimme tilanteen kehitystä. Päätimme mennä aivan pienen kummun jyrkempää sivua ja tutkailla lunta ja sitä miten herkässä se on. Ei oikein edes ehditty siihen jyrkemmälle osalle kun tuulen kasaama lumi jo irtosi ja luiskahti isoina blockeina alas. Kun heti perää vierestä irtosi toinen, hieman suurempi laatta, oli ratkaisu selvä. Totesimme hankkeen liian epäilyttäväksi, otimme pakit ja hiihtelimme laakson pohjaa takaisin kämpille saunan lämmitykseen.

Pitkä perjantai oli aamun osalta nimensä veroinen. Osa porukasta lähti Tamokkiin ja Lakselvbuktiin ja osa jäi kämpille vartomaan tilannetiedotusta. Keli oli puolipilvinen, joka Norjassa tarkoittaa osapuilleen 8/8 pilveä. Odottelimme ja suunnittelimme ja suunnittelimme odotimme. Päädyimme lopulta ottamaan suunnan kohti Furuflatenia ja suoraan kylästä nousevaa Nedretindeniä. Nousimme osapuilleen seitsemäänsataan metriin mutta edellisen päivän kokemuksista peljästyneinä pakitimme jyrkänteen alta ja laskimme kohtalaisen asiallista mäkeä puurajaan. Siitä alaspäin lasku olikin enemmän tai vähemmän temppuilua sakeassa puskassa märässä ja ilkeän tiiviiksi painuneessa lumessa toikkaroiden.

Sunnuntaina suuntasimme Lakselvdaleniin ja Vardtindenin hevosenkengälle. Sää jatkoi samoilla puolipilvisillä linjoilla kuin aikaisempinakin päivinä. Ajoittain ei ollut mitään käsitystä suunnasta. Kihnutimme hevosenkengän päälle ja laskimme huipulta lähtevän selkeän laskulinjan hevosenkengän sisään. Eipä sekään varsin pyydaa ollut mutta erityisesti alakoivikossa kuitenkin varsin mukavaa, laskettavaa kevätmöhnää. Reissussa oli mukana myös Merle Soppela, Suomen tämän hetken ykkösnaispujottelija. Merle näytti että kisakentillä hankittu laskutaito soveltuu myös offille ja heitteli erittäin teräviä käännöksiä tuulen kivikovaksi rummuttamassa yläkurussa. Näppärästi suksi kääntyi myös alempana lumen pehmentyessä ja alakoivikko oli kisapujottelijalle luonnollisesti mitä kotoisinta ympäristöä.

Maratontreenin kannalta Norjan reissu veti niin sanotusti vesiperän mutta sellaista se näissä ulkoilmalajeissa joskus on. Reissua lukuun ottamatta treeni on jatkunut samoilla linjoilla kuin tähänkin asti. Samuli Vasala sanoi joskus televisiossa että juoksijaksi tullaan juoksemalla. En taida tietää niin paljoa juoksutreenistä että väittäisin arvokisajuoksijalle vastaan. Siksi olenkin lisännyt juoksun määrää viikko-ohjelmassa, vaikka aiemmin vakuuttelin että juoksuhommia sitten kun hiihtokausi on ohi. Tommin neuvojen mukaisesti olen yrittänyt juosta ylä- ja alamäkiä, jotta sen tyyppistä lajiharjoittelua ehtisi kertyä ennen tapahtumaa mahdollisimman paljon. Olen muutaman kerran juoksukävellyt Pyhällä tunturin päälle ja juossut alas. Eräänä sunnuntaina laskin ensiksi jotain 40 runia ja noin 11 000 metriä verttiä telemarkkia, vaihdoin nopeasti juoksukamat päälle ja kiersin pohjoisrinteen kautta tunturin päälle ja sieltä Sinistä rinnettä alas. Juoksusauvat on tilattu ja niitä testaillaan heti kun ne saapuvat.

Harkinnassa on vielä toukokuussa uusi määräharjoitusviikko Lyngenin koivikoissa, jos kelit vain suinkin näyttävät että kannattaa lähteä. Muutoin hiihtokausi alkaa olla lopuillaan ja ajatukset täytyy siirtää kokonaan tuohon Chamonixin reissuun. Tässä on parisen kuukautta aikaa kerätä juoksutuntumaa ja jalostaa kevään liikunnat teräväksi juoksukunnoksi.
hoto: Mikko Lampinen Skier: Janne Mukkala Location: Lyngen, Norway

Vastaa