Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


CGC Jasna Adrenalin, FWQ***

IMG_8498
Vaikka kisoissa on yleisesti ottaen hauskaa, rentoa ja hyvä tunnelma, niin kaikella on myös kääntöpuolensa: loukkaantumiset, vaikeat olosuhteet, oottaminen, oottaminen ja oottaminen. Huomasin, että lähes kaikki reissun kuvat liittyy oottamiseen, joten nyt on ehkä hyvä sauma kertoa tästä toisesta puolesta.

Pääset perille kohteeseen, ja ootat, että seuraavana päivänä pääset rekisteröitymään, saat hissilipun ja pääset face checkiin. Keli onki huono, ja ootat infoa, moneltako esilaskijat pääsee laskemaan. Face check siirretään muutamaa tuntia eteenpäin, ja ootat kahvilassa, että keli etes hieman aukeais. No, sitä ei tapahdu.

Ootat muutaman tunnin, että on riders´meeting. Sitten ootat, että riders´ meeting alkaa, yleensä se tapahtuu puolesta tunnista 1,5 tuntiin myöhässä. Keli on epävakaata, ja ootat tietoa, päästäänkö seuraavana aamuna laskemaan ollenkaan.

Aamulla ootat face checkiä ja kisan alkua. Edelleen ei näe kahta metriä edemmäs, joten kilpailu siirretään seuraavalle päivälle, ja face check iltapäivään. Ootat taas samassa kahvilassa, ja teet face checkiä facebookin kuvan perusteella. Kello on 14, jolloin todellinen face check pitäisi alkaa. Edelleen ei nää mitään, ootetaan vielä tunti, ja todetaan, että katotaan mäki sitten aamulla. Ootat vielä pari tuntia, että on uusi riders´ meeting.

Kisa-aamuna ootat, että esilaskijat laskee, ja kilpailu pääsee alkamaan yli tunnin myöhässä. Suksimiehet on laskenu, ja ootat lähtöpaikalla omaa starttia. Keli on haastava, pehmeää ja jäätä vuorotellen. Sinua edeltävä tyttö, sinun kaveri, kaatuu ja loukkaantuu. Kaatunut tyttö ootta rinteessä lähes 10 minuuttia tajuttomana, ennen ku ensimmäinen patrol laskee paikalle. Ootat tietoa, mitä tapahtuu, ja miten se voi. Sitten ootetaan yli tunti helikopteria paikalle. Seuraavaksi ootat, että saat lähtöluvan.

Oma lasku menee plörinäksi, sauva tippuu hypyn alastuloon, ja luisuttelet alas. Ärsyttää ja vähän itkettääki. Katot muitten laskut loppuun ja alat oottamaan palkintojenjakoa, joka alkaa illalla 1,5 tuntia myöhässä. Sitten ootat tuloslistaa. Ootat, että saat tiedon, saahaanko nähä tuloslistaa ennen, ku lähetään ajamaan kotia kohti. Lopulta matka kotiin alkaa.

Vaikka tämä kaikki kuulostaa siltä, että onko kisaaminen kaiken tämän arvosta, niin on se. Välillä on todella vaikeaa pitää omaa ajatusta kasasta, ja keskittyä omaan laskuun. Välillä kisojen jälkeen on huikea fiilis, vaikka ois mokannu, välillä sitä on vain ihan loppu, henkisesti ja fyysisesti.

Slovakian reissu oli raskas, mutta kokemusta kasvattava. Ihmiset oli jälleen ystävällisiä, ruoka hyvää ja kisamäki hieno. Erityistä reissusta teki myös se, että Jussi oli kisassa mukana, ja laski vielä hienosti suunnitellun linjansa ollen 16. Järjestäjät oli sydämellä mukana touhussa, meille tarjottiin hieno illallinen huipulla olevassa uuessa ravintolassa, ja sieläki palvelu oli tosi hyvää. Kelille kukaan meistä ei voi yhtään mitään, ja muuten järjestelyt pelasi siis hyvin, mutta turvallisuuspuolella olisi vielä aika paljon petrattavaa. Loukkaantunut tyttö voi ihan hyvin nyt, mutta sen laskut saa oottaa seuraavaan talveen.

Nyt on hyvä pitää reilun viikon tauko kisoista, nollata viime viikonloppu ja pitää hauskaa Zillertalin mäissä. Seuraava etappi on Nendaz FWQ****, josta ilmeisesti tulee myös livefeed netissä. Kisat käy vähiin, joten peukut pystyyn, sielä veetään kovasti! :)

Terkuin, Jenni

Vastaa