Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Jenni Kaipainen kisoissa – Engadin Snow ja Big Mountain Hochfügen

Tervehys,
tämä viikko on ollut tiukka, kaksi kisaa samalla viikolla ja eri paikoissa.

Engadin Snow FWQ***

Ensimmäinen kilpailu oli Engadinissa Sveitsissä FWQ*** . Lähdettiin tiistaina ajamaan sinne, mutta palattiin Innsbruckissa takasin, kun sain viestin, että kilpailu yritetään pitää vasta torstaina lumisateen takia. Keskiviikkona sitten otettiin uusi yritys, vaikka vieläkään ei ollut varmuutta, pystytäänkö sitä pitämään torstainakaan.

Saatiin hissiliput jo keskiviikolle, joten ajateltiin olla perillä hyvissä ajoin. Lumen määrä oli järjetön! En ole ikinä nähnyt missään niin paljoa lunta! Edelleen satoi koko ajan lisää, eikä ollut oikein näkyvyyttä katsoa seuraavan päivän kisamäkeä. Eikä ollut kyllä malttiakaan, lumi oli niin hyvää, että päätettiin vain laskea koko päivä, ottaa muutama kuva mäestä, ja valita aamulla sitten sopiva linja.

Majoituttiin valtavassa hotellissa vähän Engadinin ulkopuolella Jussin, saksalaisen Lean ja ruotsalaisen Robertin kanssa. Siellä oli suurin osa kisailijoista, mikä oli mukavaa. Hengailtiin aulassa porukalla ja rupateltiin niitä näitä. Illalla riders´meeting ei vaikuttanut kovin lupaavalta. Vuoristo-oppaat, jotka vastasivat turvallisuudesta sanoivat, että joulun jälkeen on ollut 7 aurinkoista päivää, muuten on satanut koko ajan lunta. Ne sanoivat, että viikonlopun aikana tuli melkein metri lunta, eivätkä he olleet päässet edes lähtöpaikalle tsekkaamaan olosuhteita, koska sinne meno on ollut liian vaarallista. Heidän mukaansa mäkeä ei ole tiettävästi tänä vuonna kukaan vielä laskenut. Siellä oli kuulemma eniten lunta 50 vuoteen, ja normaaliin määrään nähden tuplat enemmän.
Arvottiin lähtönumerot, sain numeron 90. Ajattelin vain, että no tuskin silloin enää mitään vyöryjä ainakaan tulee. Porukkaa ei tuntunut haittaavan, vaikka kisa peruuntuisi, koska sitten olisi saatu muuten vain loistava puuteripäivä.

Aamulla keli aukeni, lunta oli tullut taas 30 cm lisää. Kisa päätettiin pitää. Meillä oli hyvin aikaa laskea ennen sitä useampi lasku, koska startattiin niin myöhään. Yleensä odottaminen jännittää, sinä päivänä se oli vain hauskaa, koska ekaa kertaa tälle vuodelle pysty tykittämään kunnolla pelkäämättä kiviä.
Mäki oli konveksi, ja minua varoteltiin, että siellä on tosi vaikea suunnistaa. Siellä ei oikein ole kiintopisteitä, ei puita, eikä tököttäviä kallioita. Lähdössä mulla oli tosi hyvä fiilis, ihan erilainen, kuin Verbierissä. Ajattelin vain pitää hauskaa, ja nauttia mahtavasta lumesta ja auringonpaisteesta.

Alkuosuus mäestä on tosi loiva, sai mennä melkein suoraan, eikä silti tullut kova vauhti. Suunnistaminen onnistu hyvin, kunnes tulin pyöreän muotoisen kallion päälle, josta en ollut enää varma, oliko se se, mihin olin mennossa. Take offista ei nähnyt alastuloon ollenkaan, joten ajattelin, että jos se on väärä paikka, ja 15 metrin kallio, tuhoudun sinne täysin. Olisin hypännyt sivuun siitä, mutta siinä tökötti kivet pystyssä, jouduin tamppaamaan ylös, ja lopussa hyppäsin vielä yhden, mistä olisi voinut kyllä tulla paljon isommin. Olisi se ollut oikea kallio, mutta minkäs teet. Oli silti hyvä fiilis, vaikka harmittihan se totta kai. Oli vain pirun hauskaa laskea! Kaikki eksyneet ja arponeet sai samat pisteet, ja olin 12. Corvatch ja Engadin alueena on ihan mieletön, ja kilpailu järjestettiin hyvällä meiningillä!

Big Mountain Hochfügen FWQ***

Torstaina sitten ajettiin takasin Zillertaliin. Perjantai aamuna oli riders´meeting, jossa todettiin, että lumi on todella vähissä, se on tuulen pakkaamaan, ja kiviä on paljon. Koska Hochfügen FWQ**** on ikään kuin minun kotikisani, olen ehtinyt Ostwandia tuijotella viimeisen kuukauden aikana, ja miettiä linjaa jo etukäteen.

Tämä kilpailu on aina kauden suosituin, ja World Tourin jälkeen kovatasoisin. Nytki mukana oli monia tour-laskijoita. Tällä alueella kisaan panostetaan älyttömästi, oluissa on kilpailun logo ja päivämäärät etikettinä, Reb Bullin helikopteri kuvaa koko ajan, ja muutenkin järjestelyt on viimeisen päälle. Olin superonnellinen, että pääsin mukaan!

Pari itävaltalaista kaveria oli meillä majoittumassa, ja illalla mentiin kilpailijoitten illalliselle. Siellä oli kunnon kolmen ruokalajin illallinen ja tirolilainen bändi soitti musiikkia. Myös bib-numeroiden jako oli siellä, jokainen yksitellen meni hakemaan paidan, ja kaikista otettiin kuva sen kanssa. Illalla alkoi vähän jännittämään, eikä uni meinannut tulla.

Yöllä sateli lunta ehkä 15 cm, ja aamulla paisto aurinko, Ostwand näytti heti paljon paremmalta kuin edellispäivänä! Lähin numerolla 54, joten taas ehdittiin käydä kruisimassa muutama lasku, ja kattoa miesten alkupään laskut. Oltiin aika ajoissa lähtöpaikalla. Odottaminen on kaikista kauheinta. Tuona päivänä sattui vielä pari isompaa loukkaantumista, ja kisa keskeytettiin yhteensä varmaan 45 minuutiksi. Sitten alkoi tuuli yltyä niin paljon, etteivät tuomarit enää nähneet meitä, ja taas keskeytettiin. Seisoskeltiin ylhäällä varmaan pari tuntia, ennen kuin päästiin laskemaan. Alko olla varpaat aika kohmeessa. Se on myös kamala tunne joka kerta, kun pelastusryhmä joutuu lähtemään alas. Tietää, että jotakin on sattunut, muttei tiedä kuinka pahasti. Siinä vaiheessa ei haluakaan tietää, koska sitten tulee vain niin huono fiilis lähteä itse laskemaan. Ostwand vain on aika raaka paikka kaatua, onneksi mitään vakavia loukkaantumisia ei kuitenkaan tullut.

En ollut tätäkään mäkeä aiemmin laskenut, päätin ottaa semmoisen helpon linjan, että voin luottaa omaan tekemiseen, olla sujuva, ja laskea hyvällä vauhdilla. Päätin taas vain nauttia siitä tilanteesta, ja olin niin onnellinen, että löysin itsestäni sen henkisen vahvuuden, ettei jännitys mennyt missään vaiheessa yli. Niissä olosuhteissa päätin myös jättää isommat hypyt muille. Laskin niin kuin suunnittelin, lopun vika hyppy jäi tosi pieneksi, siihen oli jotenkin vaikea päästä. Olin tosi helpottunut maalissa, eka neljän tähden kisa, ja tein just semmosen ehjän ja riskittömän laskun, minkä halusinkin. Tytöt sanoi, että moni oli pysähdellyt tai laskenut vääriin paikkoihin. Moni tuli kehumaan minun laskua, mistä tulee tosi hyvä mieli. Maalissa tunteet ja stressi purkautuu, ja mulla yleensä on ihan hervoton puheripuli siellä aina.

Palkintojenjaossa sitten selvisi, että olin 11. Aloin ihmetellä, että miten ihmeessä oon niin alhaalla. Muutama tyyppi, jotka näki kaikki laskut, tuli sanomaan mulle samaa, ja myös muut laskijat. Kysyin tuomareilta, että miten sain niin vähän pisteitä. Ne sanoi, että kaaduin ylhäällä, pysähdyin keskellä, hyppäsin vain ylhäällä, ja traversasin laskijan oikealle. Olin ihan, että mitä ihmettä, kaaduin?? No sitten se muutettiin backslabiksi, mutta olin silti, että mitä, missä??

Menin sanomaan muille laskijoille siitä, ja ne oli melkein yhtä hiilenä kuin minä. Ne pakotti minut sanomaan tuomareille, että mulla on video, josta näkee, ettei noita oo tapahtunut. Ne meinas mennä puhumaan tuomareille (myös puolustava maailmanmestari), mutta sanoin, että älkää menkö. Kävin kysymässä uudestaan, että haluaako ne nähdä sen videon, mutta ne sano, että ei, heillä on 8 silmää (4 tuomaria), jotka näki sen kaatumisen. Olin ihan raivona! Itkin vaan, otti niin paljon päähän! Parille kaverille kävi viime vuona niin, että ne arvosteltiin vääränä henkilönä. No, lopulta sitten pari tyyppiä meni sanomaan tuomareille, että he oli ylhäällä, ja näki minun laskun yläosan, ja etten tosiaan oo kaatunu, tai edes meinannu kaatua. Eihän ne enää niitä pisteitä muuta. Eikä tuntunut olevan kovin vastaanottavaisia kritiikitään. Tuntu hyvälle, että muut laskijat puolusti minua, ettei se ollut vain minun omaa kuvitelmaa, ettei pisteet vastannu sitä laskua.

Laji on uusi, eikä tuomarilinja tunnu olevan ihan selkeä vieläkään. Joku kyllä ehdotti, että kannattaisi sanoa tästä FWT:lle, että ne kattoisi sen videon, koska pitää tuomareitten toimintaakin seurata. Oli vain uskomattoman turhautunut olo!! Mutta ensi viikolla on Axamer Lizum FWQ***, jossa on todennäköisesti samat tuomarit. Pitää siellä näyttää niille sitten, että kyllä suomalaisetkin osaa laskia! :)

Terkuin Jenni

Kommentti kirjoitukseen “Jenni Kaipainen kisoissa – Engadin Snow ja Big Mountain Hochfügen

Vastaa