Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Paul Siljama BC:n tattimetsässä


teksti ja kuvat: Paul Siljama

Olen mielestäni nähnyt monia erilaisia paikkoja, joissa laskea. Välillä tuntui siltä, että hiihdin monesti samoissa paikoissa ja samankaltaisia laskulinjoja, tuttuja ja turvallisia. Todellisuudessa kiinnostukseni ja innostukseni kohde on kuitenkin uuden kokeminen.

Juuri nyt olen Amerikoissa. Viime viikolla sain upean mahdollisuuden päästä hiihtämään innostavan porukan kanssa rajan toisella puolella, Brittiläisessä Kolumbiassa. Sisämaassa ei ollut satanut lunta yli viikkoon, mikä tarkoitti silti sitä, että lumitilanne oli hyvä ja vyöryvaara matala.

Ajoimme ylös Washingtonista kaverini Michael Shafferin kanssa. Saavuimme illalliselle tapamaan muun porukan. Michaelin oli kutsunut paikalle Tanner Hall. Tanner, supertyyppi ja tyynylinjatohtori, on tunnettu enemmän parkkiskenestä. Mutta halu päästä hiihtämään isompia mäkiä toi hänet paikalle, jakamaan meidän kokemuksiamme isoista vuorista.

Heräsimme aamulla 0430, heitimme kamat autoon ja ajoimme Tannerin kanssa aamupalalle. Aikainen aamu oli minulle vähän köhäinen (en todellakaan ole mikään aamuihminen) mutta isännän mahtavan innostuksen ansiosta, olin viisi minuuttia myöhemmin kovaa matkaa skinnaamassa ylös usvassa sarastavaa metsää. Mitä syvemmälle mentiin, sitä korkeammalle päästiin. Metsän auetessa avautui poikien hehkuttama massiivinen ja monimutkainen tattivaltainen pohjoisseinä. Niin paljon muotoja ja niin monta eri linjaa, joita ei heti edes huomaa. Mielenkiintoista! Tulee sellainen fiilis, että haluaa vain mennä ylös ja kokeilla kaikkea. Tällä paikalla oli todellakin paljon annettavaa. Vielä mäen päällä spottasimme toisella puolella vuorta seinän, jonne halusimme mennä seuraavana päivänä.

Tänään halusimme kuitenkin laskea diagonaalirampin mäen vasemmalla reunalla. Vaarallisen näköisen sisäänmenon vuoksi päätimme kuitenkin huokauksella jättää menemättä. Otimme silti kaiken irti hämmentävistä tyynymuodoista. Sellaista ihmeen jyrkkää porrasta, jossa ei oikein aina tiennyt, minkä päällä laski. Tällaista en ollut ennen hiihtänyt.

Pakkautunut lumi ei antanut meille mahdollisuutta antaa palaa täysillä. Olimme enemmänkin tutustumismatkalla, jotta voisimme palata ja tuntea paikan paremmin, kun lunta tulisi lisää. Luonnon antamat erilaiset lumiset muodot tekevät laskettelusta jännää. Ja kun hiihtää uutta, ennen kokematonta maastoa ja pääsee jakamaan sen hyvien ihmisten kanssa, se tuo inspiraatiota: sitä haluaa jatkaa tutkimista ja kokea uutta.


Vastaa