Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Ski mountaineering -mies vaihtaa skinit


kuvat: Elina Heikkinen ja Anna Pekkanen

Ski mountaineering –kisalaskija Joonas Kortelainen on vastikään julkaissut videon skinien vaihtamisesta. Tallenne on monessakin suhteessa ainutlaatuinen: aiheeseen keskittyviä videoita löytyy netistä yhden käden sormilla laskettava määrä – markkinoilla liikkuviin laskuvideoihin verrattuna äärimmäisen vähän. Ja kyllä – Kortelainen on hommassa käsittämättömän nopea.

”Tämä on hyvin rauhallinen versio”, kuittaa Kortelainen itse, ”sprinttikisoissa kovat jätkät hoitaa homman 10 sekunnissa.”

Videon kautta Kortelainen haluaa antaa katsojille kuvan siitä, millaista skinien vaihto randokisoissa on. Lisäksi vaihtotekniikan näyttämisestä saattaa olla hyötyä kenelle hyvänsä randonneen harrastajalle.

”Ideana on turhien liikkeiden minimoiminen. Ei sahata turhaan pystyasennon ja maanpinnan välillä.”

Laskun aikana Kortelainen pitää skinejä takin alla ”kengurupussissa”, joka on randokisatakkien vakiovaruste. Säilytysratkaisu pitää skinit lämpiminä ja liiman tarttuvana. Kortelaisen mukaan se ei myöskään haittaa laskemista.

”Kisaskinit ovat muutenkin ohuet ja pienet. Kaverit sanoo, että ne näyttävät lasten skineiltä. 160-senttisissä suksissa skinien pituus on 130 cm. Sellaiset pakkautuu pieneen tilaan.”

Kortelaisen mukaan skinien vaihdossa nopeuden selittää kova harjoittelu, tehtyjen toistojen määrä.

”Norjassa otan skinit pois ja laitan takaisin usein vain viitisen kertaa suorituksen aikana. Etelä-Suomessa sen sijaan vaihtoja tulee väkisinkin monta. Viime vapailla Kouvolan Mielakassa (korkeusero 60 metriä) vaihtoja kertyi yhteensä 20.”

”Yleensä pärjään yksillä skineillä, vaikka repussa onkin varaskinit. Tarvittaessa hinkkaan liimapintaa lahkeeseen, että irtolumet lähtevät ja liimapintaan tulee lisää kitkaa.”

Tällä hetkellä Kortelainen hioo tekniikkaansa alkavaa kisakautta varten. Suurimpana päämääränä Kortelaisen ja hänen joukkuetoverinsa Ville Vepsäläisen muodostamalla kahden miehen tiimillä ovat arvostetut Grande Course –sarjan ski mountaineering –kisaklassikot Keski-Euroopassa, Pierra Menta Ranskassa ja Tour du Rutor Aostassa Italiassa – sikäli kun niihin hyväksytään mukaan. Suomalaisia pidetään tässä talviurheilulajissa toistaiseksi kummajaisina.

”Kisan järjestäjät vaativat lääkärintodistuksia, vakuutustodistuksia ja meriittiä. Huonossa lykyssä meitä ei hyväksytä mukaan, koska meillä ei ole tarpeeksi aiempaa kisakokemusta”, sanoo vasta viime kaudella lajiin lopullisesti hurahtanut Kortelainen.

”Suurimmaksi osaksi tiukoissa pääsyvaatimuksissa on kuitenkin kyse siitä, että kisajärjestäjät haluavat siirtää vastuuta pois omalta kontiltaan.”

Vaikka kisakiertue Alpeilla päättyisi lyhyeen, haasteita riittää Pohjoismaissa: Åressa, Norjan cupissa ja huhtikuun puolivälissä pidettävässä Tromssan maailmancupissa. Kortelainen aikoo panostaa myös kotimaisiin Solvallan Boot Back –kisoihin, sikäli kun alle löytyvät sääntöjen edellyttämät painavammat hiihtokamat.

Tulevaisuudessa
ski mountaineeringin kansainvälisellä lajiliitolla on vakaa pyrkimys saada laji mukaan olympialaisiin. Sotshia ajatellen ollaan myöhässä, mutta pr-työn tavoitteet ovat jo neljän vuoden päässä.

Jos portit olympiakentille aukeavat, Kortelaista ei tarvitse montaa kertaa mukaan suostutella.

”Olympialaiset voisivat olla realistinen tavoite 4–8 vuoden päästä, jos kutsu tulisi. Olympialajiksi ski mountaineering sopisi joka tapauksessa hyvin. Tämä on laji jossa tapahtuu paljon, ja eri näköisiä haastavia osuuksia riittää.”

Lisätietoa lajista, tekniikasta ja tyypeistä: http://hiihtoalppinismi.net/blogi/

Vastaa