Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Oulun Kiipeilykeskus valaisee pohjoisen kiipeilytaivaan


kuvat: Matti Möttönen

Viime kesänä alkoi kuulua huhuja Ouluun rakenteilla olevasta massiivisesta kiipeilykeskuksesta, jota oli pystyttämässä myös nimekäs joukko suomalaisia vapaalaskijoita, mukaan lukien Skipe Oivo. Hankkeen kärkimiehiin kuuluva Sakari Tiuraniemi (nykyinen Oulun Kiipeilykeskuksen hallituksen pj) työskenteli vielä pari vuotta sitten tutkijana Euroopan hiukkastutkimuskeskuksessa Cernissä, ja oli niin ikään tuttu hahmo Chamonixin vapaalaskukentiltä. Kiipeilykeskuksen nykyinen toimitusjohtaja Wille Seitamo taas oli paitsi Aasian maita, Uutta-Seelantia ja Eurooppaa kolunnut kiipeilijä, myös kiipeilyseinien rakentaja, videoiden tekijä ja The Holy book of climbing in Lapland -kirjan kirjoittaja, joka oli tehnyt yhteistyötä yhden jos toisenkin genreen kuuluvan harrastajan kanssa – vapaalasku ja kiipeily kun kulkevat urheilupiireissä luontevasti käsi kädessä.

Värikkäästä ihmissuhde-kudelmasta oli kuitenkin pitkä matka joulukuun alussa avattuun Suomen hienoimpaan sisäkiipeilypaikkaan – Pohjois-Suomen Pisan torniin tai vapauden patsaaseen, kuten Seitamo toteaa.

Seitamo ja Tiuraniemi olivat alun perin ideoineet hanketta toisistaan tietämättä, kunnes yhteinen tuttu paljasti saunaillassa miesten tulevaisuudenvisiot toisilleen. Kummallakin oli näkemys Oulusta aktiivisten kiipeilyharrastajien kaupunkina, josta puuttui asianmukainen suorituspaikka. Molemmilla, alun perin rovaniemeläisillä kiipeilijöillä oli myös vahvasti oma lehmä ojassa.

”Muutettuani työn perässä Ouluun pelkäsin, että nyt jää kiipeilyt nollille”, Seitamo paljastaa.

Kaksikko alkoi etsiä hankkeelleen rahoittajia ja yhteistyökumppaneita.

”Rahoittajat oli osittain helppo vakuuttaa, kun itsellä oli niin vahva usko asiaan. Tunsimme myös muita alan yrittäjiä Suomesta, ja tiesimme mikä oli mahdollista”, kertoo Tiuraniemi.

Oulussa oli tarkoitukseen soveltuvia sisähalleja vähän tai ei ollenkaan, mutta sitten tielle osui varsinainen helmi: Alvar Aallon suunnittelema Toppilan sellutehdas, joka oli ollut tyhjillään jo 30 vuotta.

”Se oli hirveässä kunnossa aluksi ja muistutti enemmän kaatopaikkaa. Pitkän aikaa kannettiin vain pulun paskaa ulos”, sanoo Tiuraniemi.

Suuremmat siirrot hoiti onneksi purkuyhtiö. Yrittäjien yhteistyö viranomaisten kanssa sujui, mutta rakennustöille ilmaantui myös vastustajia, joiden mielestä Seitamo ja Tiuraniemi tuhosivat kulttuuriperintöä. Nyttemmin pään aukominen on vaimentunut, ja Seitamoa koko episodi lähinnä naurattaa.

”Tosi vähällä me päästiin loppujen lopuksi. Tykkään itse tosi paljon Alvar Aallosta ja hänen aikansa hiteistä. Täällä kävi vastikään Kalevan toimittaja, joka totesi, että ei helvetti, voiko tämä olla edes totta. Tätä hommaa ei pysty tajuamaan ennen kuin sen näkee.”

Kiipeilykeskuksen layout on Seitamon ja Tiuraniemen käsialaa: bolderointihalli, 16 metrinen köysikiipeilyhalli ja 12 metriä korkea parveke, jossa on automaattivarmisteinen rata aloittelijoille. Lisäksi on saunatilat, kahvila ja välinevuokraamo.

Asiakkaat ovat löytäneet paikalle hyvin, yrittäjät kertovat. Kävijöitä on riittänyt Oulun lisäksi Rovaniemeltä, Kuopiosta ja jopa kehäkolmosen alapuolelta, ikähaarukalla 2–72 vuotta. Seitamo kertoo kuulleensa hurjia oululaisten harjoittelumotivaatiosta jo Rovaniemellä asuessaan.

”Ne treenaa tosissaan, vetää vain kuivaa valkkaria ja on koko ajan laihiksella.”

”Vielä kun saisi päiväkävijöitä aktivoitua. Nyt on ruuhkaa ilta viiden ja kahdeksan välillä, ja tietysti viikonloppuisin. Jos rauhassa haluaa treenata, tänne kannattaa suunnata arkisin keskellä päivää”, Seitamo ohjeistaa.

Oulun Kiipeilykeskuksessa järjestetään jatkuvasti kursseja ja räätälöityjä tilaisuuksia mm. yrityksille. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu mm. fysioterapia-palveluiden tarjoaminen. Suuremmista siirroista Seitamo ei vielä jaksa puhua.

”Tässä ollaan oltu vasta hetken aikaa nenä pinnalla. Joku aika sitten tehtiin vielä yli 12 tunnin työpäiviä. Pientä säätöä ja ruuvailua löytyy vielä.”

”Kehitetään olemassa olevaa ja parannetaan reittien laatua”, sanoo Tiuraniemi, joka haaveilee myös kiipeilykilpailujen järjestämisestä.

Seitamo myöntää, että matkan varrella useampikin on yrittänyt kutsua Kiipeilykeskuksen miehiä jonkin sortin sekopäiksi.

”Yrittäjyys vaatii paljon hulluutta ja heittäytymistä”, Seitamo kuittaa.

”Tavoitteenamme on ollut kasvattaa kiipeilyharrastajien määrää Oulun alueella hyviä suorituspaikkoja tarjoamalla. Näyttää siltä, että tavoitteeseen myös päästään”, sanoo Tiuraniemi.

Vastaa