Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Hissioffaria Kanadassa


teksti ja kuvat: Henri Kirjasuo

Maaliskuussa 2013 pitkäaikainen haave toteutui. Yksitoista laskupäivää Kanadassa odotti kahta vapaalaskuun hurahtanutta harrastajaa. Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta sille suunnalle, retkeä suunniteltiin pitkään ja konsultointia matkatoimistojen kanssa tehtiin ahkerasti. Netistä ja lehdistä kaivoimme niin paljon tietoa kuin mahdollista, saadaksemme juuri parhaan ajankohdan ja alueet seikkailulle. Mukaan pakattiin päiväreput ja tietysti lumiturvallisuusvermeet. Skinit ja majoitusvarusteet jätettiin kotiin. Tarkoituksena oli nautiskella kaikesta mitä BC ja Alberta pystyisivät tarjoamaan, joten telttamajoitukset eivät kuuluneet ohjelmaan. Kohteena olivat Banff ja sen viereltä löytyvät hiihtokeskukset Sunshine Village, Mount Norquai ja Lake Louise. Sekä Goldenin kaupungin yllä sijaitseva Kicking Horse. Tässä blogissa tarkastelen mainittuja paikkoja hisseillä saavutettavan vapaalaskun näkökulmasta. Siihen ei oikeasti riittäisi vain yksi blogi. Ehkä jonkinlaisen paikan valinnassa avustavan vinkin kokemuksistamme saa, jos sinne päin mieli halajaa.

Sunshine village

Helppoja paikkoja vapaalaskun vasta löytäneille on todella paljon. Niihin pääse helposti ja profiilit ovat maltillisia. Vaativampaakin mäkeä löytyy, mutta tuplamustaa on enemmän muualla. Vaikeimpana offarialueena toimii Delirium Drive -niminen seinämä keskuksen kahden huipun välissä. Leppoisimmat lojottelut, jotka toki dumpin jälkeen täytetään nopeasti, löytyvät hieman matalemmalta Mount Standishin alueelta sekä päänyppylän eli Lookout Mountainin alta resortin keskustaa kohti edeten. Sana ”helppo” kuvaa ehkä parhaiten sekä laskujen profiileja ja niiden saavutettavuutta. Paitsi se Delirium Drive, joka on ihan oikea tuplamusta.

Mikäli ei etsi extremeä, eikä pelkää muutamaa muuta ihmistä, on Sunshine oikea osoite. Muiden keskusten joukossa Sunshine Village tunnetaan enemmän perheystävällisenä hiihtoalueena. Toki sieltäkin löytyy loistavaa metsälaskua, jossa ei ruuhkaa näkynyt. Goats Eye -hissi vie hiihtäjän todella upean harjanteen päälle, josta avautuu kymmeniä linjoja kohden Lookout Mountainia ja postikorttimaisemat koko resortin ylitse. Juuri Goats Eyelta lähtevät metsälaskut olivat neljän Sunshinessa vietetyn hiihtopäivän parasta antia. Sanoisin kuitenkin laskujen olevan suurimmalta osin hieman helpompia kuin muualla. Kaiken kaikkiaan Sunshine Village viehättää kompaktiudellaan ja ”kulhomaisella” olemuksellaan. Kaikki laskut tulevat kohti samaa laaksoa. Muoto antaa mielekkään vaikutelman, josta aloittelijakin löytää helposti sopivaa maastoa katselemalla ympärilleen. SV sopii loistavasti kokemattomammalle vapaalaskun harrastajalle ensimmäiseksi Kanadan kohteeksi. Kivoja laskuja löytyy varmasti ja palveluiden pariin pääsee ilman suurempia siirtymisiä. Asiakaspalvelu oli matkan aikana joka paikassa hyvää, mutta Sunshinessa se oli suorastaan erinomaista. Kun tulimme ensimmäisen kerran ylös bussipysäkiltä lähtevällä kabiinilla, emme ehtineet laittaa edes suksia jalkaan kun rinnepalvelija tuli kyselemään millaisesta laskusta eniten nauttisimme.

Lake Louise

Jokainen Kanadalaisia hiihtokeskusesitteitä lukenut on nähnyt kuvan Lake Louisen kartanosta ja sen turkoosista järvestä. Se ei ole hiihtokeskuksen vieressä, mutta järvi ja kartano näkyvät huipulta hyvällä säällä. Keskuksen edestä katsottuna sen takaa löytyy monta lyhyehköä mutta jyrkkää, tuplamustatimantilla merkattua linjaa, joita innokkaasti pudottelimme. Keskus sijoittuu myös viereiselle Larcin alueelle, josta löytyy hiukan lisää offia. Alue tunsi nimen ”rock garden” ja oli nimensä veroinen. Hyvällä lumitilanteella kivet olisivat muodostaneet ihan kivoja tyynyjä, mutta nyt ei ollut niin hyvä onni matkassa. Alue on myös sen verran alempana, että puusto alkaa olla turhan tiheää. Sanoisin Lake Louisin olevan Sunshine Villageen verrattuna avarampaa, jyrkempää ja jylhempää. Louisissa ”jouduin” laskemaan hissilinjaa, kun se oli ainoaa offaria tarjolla, alempana vuorella sumun peittäessä topit.
Lake Louisiin käytimme vain kaksi hiihtopäivää, koska dumpit eivät suosineet aluetta. Kun kahta edellä mainittua katsotaan vain hisseillä saavutettavan vapaalaskun näkökulmasta, sanoisin Sunshine Villagen vievän voiton.

Mount Norquai

Alue on ihan puhtaasti rinnelaskupaikka. Rinteet olivatkin pääasiassa tosi hyvässä kunnossa. Merkittyjä offarialueita ei nyppylällä ole yhtään. Sen sijaan se toimii paikallisten hiihtokoulualueena ja seuratoiminnan kehtona. Kävimme siellä vain yhtenä päivänä. Norquai sijaitsee aivan Banffin kaupungin vieressä ja selkeästi alempana kuin muut Skibig3-keskuksista. Siksipä sieltä ei löytyisi kummemmin offaria edes skinnaamalla. Ei ainakaan likimainkaan samassa mittakaavassa mitä kahdesta muusta.

Kicking Horse

Aamen ja Halleluja!!! Aivan tajuttoman pähee mesta. ”Powder to the people” lukee isolla hissiaseman alaosassa, ja se todellakin piti kutinsa. Laskettavia linjoja löytyy pilvin pimein. Pääasiallisena alueena toimii Stearway to Heaven -hissi ja sen alla oleva metsikkö. En ole varma monestiko siitä pudottelimme, koska sekosin laskuissa fiilistelyn keskellä. Alue on yksinkertaisesti aivan mahtava. Laskut alkavat jyrkästi suoraan hissiltä jatkuen harvaan ja taianomaisesti kumpuilevaan metsään, jota riittää kolmessa eri laaksossa! Harjanteiden nimet ovat CPR Ridge ja Redemption Ridge. Muitakin löytyy mutta nämä ovat helpoimmin hissien vierestä löytyviä ja useimmille varmasti riittäviä.

Stairway to Heaven- hissin ala-asema on saatu rakennuttua juuri täydelliseen paikaan, jossa puusto tihentyy ja kylään vievät rinteet aukeavat. Sijainti mahdollistaa tosi tehokkaan toiminnan, kun et oikeastaan pääse laskemaan offarireittejä hissistä alemmas. Tuplatimantteja on kymmeniä jyrkästä tosi jyrkkään. Kokonaisuudeltaan KC oli kaikista haastavin, mutta samalla antoisin tehokkuudellaan ja ruuhkattomuudellaan. Vaativinta laskua löytyy Redemption Ridgen itäpuolelta seinältä nimeltään Feuz Bowl. Tämä alue oli osan aikaa suljettuna vyöryvaaran takia.

Kanada sulatti sydämemme monellakin asialla. Ei vain laskeminen, ei vain se upea metsälasku ja pöllyävä lumi, ei ruoka, ei palvelu vaan yleisestikin Banfin ja Goldenin rennon letkeä meininki. On yksinkertaisesti pakko päästä sinne takaisin mahdollisimman nopeasti.


Vastaa