Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Mutka matkassa, osa 1: ”Raikas” vuoristopuro


Tässä juttusarjassa esittelemme otteita elävästä elämästä laskuharrastuksen parissa. Sarjassa ihmetellään omia välineviritelmiä ja muistellaan hetkiä ”back in the days”, jolloin kaikki ei ole mennyt aivan putkeen tai on tapahtunut jotakin muuta hauskaa – ehkä jopa opettavaista.

Sarjan avaa kertomus La Gravessa tapahtuneesta vesikriisistä.

Janne Mukkala ja Samuli Heikkinen olivat vuonna 1998 La Gravessa ensimmäistä kertaa elämässään Alpeilla ja ylipäätään ulkomailla. Hikisen hiihtopäivän jälkeen nuoret herrat päättivät sammuttaa janonsa laakson pohjalla kulkevasta joesta. Janne oli kotoisin Savukoskelta ja Samuli Posiolta. Oli luonnollista ajatella, että vuoristolaaksojen joista voi hörppiä vettä samaan tyyliin kuin kotikontujen tunturipuroista. Totuus kuitenkin on, että usean kylän läpi kulkevaan Romanche-jokeen valuu navetoista, laitumilta ja ympäristön kotitalouksista mitä moninaisimpia ”ravintoaineita”.

Mistä kaikki alkoi?

Janne:
Se oli joskus helmikuun alussa vuonna 1998. Osallisina olivat minä, Samuli ja Ojalehdon Lari. Päivä oli Samulin ensimmäinen laskupäivä Alpeilla.

Millainen päivä teillä oli takana?

Janne:
Oli lämmin ja hikinen päivä. Lumi oli sellaista vanhaa ja pakkautunutta, joka meni lämmössä märäksi. Viimeinen lasku tiputeltiin alas kylään jokea seuraillen. Lunta ei ollut tullut vissiin neljään viikkoon.

Miksi päätitte juoda joesta?

Samuli:
Kuumahan siinä alas lasketellessa tuli, ja meillä oli vedet jo loppu siinä vaiheessa iltapäivää. Kun tajusin, että siitä joen pohjalta pitää vielä haikata ylös kylään, aloin puhuttamaan Mukkalaa ja Laria, että eiköhän oteta vettä tuosta raikkaasta vuoristopurosta.

Jannen kanssa lappilaisina tultiin siihen tulokseen, että kyllähän meilläkin päin tunturipuroista hörpitään ihan huoletta. Päätettiin täyttää pullot.

Oliko vesi kirkasta ja juotavan näköistä?

Samuli:
En muista yhtään. Oli niin jano ja hyvä fiilis päällä, kun olin selvinnyt ekasta päivästä Alpeilla.

Miltä vesi maistui?

Janne:
Minä en muista huomanneeni sen ihmeempää, mutta joku kai sanoi jälkeenpäin, että paskallehan se haisi.

Samuli:
Mulle on jäänyt muistikuva, että se oli saakutin hyvää vettä.

Oliko juominen kaikkien mielestä hyvä idea?

Samuli:
Se oli kaikkien kolmen mielestä hyvä idea, ja päätös oli kollektiivinen. Kaiken lisäksi se oli meistä tuona hetkenä ihan normaali juttu, eikä siitä sen kummemmin puhuttu silloin. Joskus vuosia sen jälkeen yksi ranskalainen opas sanoi, että ”älkää saatana juoko siitä joesta”.

Mitä sen jälkeen tapahtui?

Janne:
Menin nukkumaan terassille. Jo nukkumaan mennessä vähän kiersi mahassa. Siitä parin kolmen tunnin kuluttua alkoi ralli, joka kesti minulla seuraavan päivän.

Samuli:
Kaikilla kolmella alkoi lähes samalla kellon lyömällä pyörittämään mahassa, ja vessarallia kesti koko yön. Janne nukkui pihalla makuupussissa, Lari pakettiautossa parkkipaikalla ja minä kerrossängyssä sisällä. Asumuksemme oli sellainen 30 neliön yksiö, jossa meitä majoittui parhaillaan yli 10 henkeä.

Sairastuiko muita?

Samuli:
Siinä kävi silleen, että aluksi ei osattu yhdistää vatsatautia raikkaaseen jokiveteen, vaikka me kaikki kolme sairastuttiin yhtaikaa. Ratkaiseva tekijä episodissa oli se, että tuolloin kaikki käyttivät samoja tyhjiä cokis-pulloja juomapulloina mäessä, ja ne paiskattiin aina päivän jälkeen portaiden alle läjään. Jokainen otti aina aamulla läjästä sattumanvaraisen pullon. Tällä tavoin se jokivesi saattoi saastuttaa melkein koko orkesterin muutaman päivän aikana.

Mitä opitte tästä?

Janne:
Ei mitään. Tai välillisesti sen, että ”Watch out where the huskies go, and don’t you eat that yellow snow”.

Samuli:
Meikäläinen oppi kyllä monta yksinkertaista perusasiaa. Joesta hörppäys ei tuntunut lappilaisesta ensi alkuun mitenkään huonolta idealta, mitä se kuitenkin oli. Myöskään se tyhjien juomapullojen yhteiskierrätys ei varmaan ollut niin järkevää. Otettiin me heti opiksi, kun muutaman päivän päästä porukalle valkeni mitä oli tapahtunut. Kovalaisen Pete entisenä ravintolakokkina asetti komennon kaikille, että kädet pitää sitten pestä huolella wc-käynnin jälkeen joka jätkä!

Onko sinulla mielessäsi jokin sarjaan sopiva tapahtuma tai muisto? Laita viestiä Huipun toimitukseen:
toimitus [at] huippufreeride.fi

Tags:

Vastaa