Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Kiteilyä jäällä ja vedessä


teksti: Henri Kirjasuo kuvat: Tomi Tähti

Leijasurffaus vai leijahiihto. Kumpi on parempaa, kivempaa tai helpompaa? Vastauksia riittää yhtä paljon kuin harrastajiakin. Minulle kelpaa kumpi tahansa.

Valintaan leijasurffauksen ja -hiihdon välillä vaikuttaa hyvin monet eri seikat, kuten lajitausta, suhde veteen elementtinä, asuinpaikka ja tavoitteet harrastamisen suhteen. Jos leijasurffauksesta kiinnostuneella henkilöllä on kokemusta esim. wakeboardilla ajosta tai laitesukelluksesta, voi olettaa, että vauhti ja veden alla käyminen eivät säikäytä harrastajaa. Mutta yhtä hyvin kiteilijänä voi olla rauhallinen pilkkijä ja maastohiihtäjä, joka haluaisi vain avustusta kala-apajille pääsemiseen. Erilaiset lähtökohdat vaikuttavat itselle mieluisimman lajin ja vuodenajan valintaan varmasti.

Kesällä surffataan vesillä. Harrastuspaikkoja siihen on Suomessa aika rajoitetusti. Niiden käytöstä on käyty tulisiakin keskusteluja lajin harrastajien ja muiden rantojen käyttäjien kesken.

Jotta vesille meno ja rantautuminen onnistuisivat mukavasti ja turvallisesti, tulee rannalla olla tilaa paljon. Rantaveden tulisi olla myös matala ja kivetön. Hangon Tulliniemen ja Porin Yyterin kokoiset rannat ovat ideaalisia. Pohjoisempaa löytyvät ainakin Kalajoki ja Lohtaja. Kunhan joku välinevalmistaja keksii helpon ja varman tavan suorittaa leijan nosto pienestä veneestä, alkaa lisää harrastuspaikkoja löytyä kesälläkin.

Kesällä vedestä nouseminen ja vajoamisen estäminen surffauksen aikana vaatii hiukan enemmän tuulta kuin talvella tai sitten vastaavasti isomman leijan. Yleensä vedessä käytettävä leija on pumpattava, joka pitää muotonsa pudotessaan ja on helpompi nostaa vedestä. Tosin tässäkin asiassa viime vuosien huima välinekehitys leijoissa on luonut poikkeuksia.

Kesäharrastajan tulee katsoa hiukan tarkemmin tuulen suuntaa. Jos kaadut, eikä leija ei enää nouse, pitää olla varma siitä, että tuuli puhaltaa surffarin takaisin rantaan. Talvella homma on yksinkertaisempi. Jäitä pitkin voi hiihdellä tai kävellä takaisin. Talvisin suosittavia patjaleijoja on käytetty myös retkeilyyn. Esimerkiksi Grönlannissa on menestyksekkäästi vaellettu jäätiköllä leijojen avulla.

Mikäli osaat laskea suksilla tai laudalla on lajin aloitus todennäköisesti talvella helpompaa kuin kesällä. Mikäli jäällä ei ole lunta, voi elämyksiä hakea myös retkiluistimilla. Kunnon pannut ovat talvella aavistuksen kuumottavampia kuin kesällä veteen tömähtäessä, kunhan on varmistunut rannan veden syvyydestä ja kivettömyydestä. Tämä etenkin siinä vaiheessa, kun harrastus on edennyt hyppyjen harjoittelun tasolle. Hypyt ovat aika iso osa lajia sekä kesällä ja talvella, etenkin kilpailupuolella. Rata-ajoakin toki löytyy.

Itse aloitin leijahiihdon parissa. Tavoitteenani oli saada leijasta hiihtohissi takamaastoille. Kuinka upeaa olisikaan pyörittää itsensä tuulella leikkien tunturin päälle, ja laskea sieltä taas alas! Eli kimmokkeena hommaan oli vapaalaskun harrastaminen, eikä suinkaan leijahiihto omana lajinaan. Surffaaminen tuli bonuksen, tosin sen opettelu vei kyllä hetken kauemmin. Hermot menivät monta kertaa, kun selvittelin rannalla solmuja tai nypin leväsotkuja pois. Tähän mennessä kauimmaisin harrastuspaikkani talvella on ollut Norjan Lyngen, kesällä taas Viro ja Hiidenmaan saari. Hiidenmaalla on upeita isoja rantoja joka tulen suunnalle.

Jos kiteily on lajina sinulle vielä vieras, mutta kiinnostuksesi heräsi, joudut valitettavasti hetken hillitsemään itseäsi. Syksy on nimittäin tulossa. Se tarkoittaa välikautta, samoin kun kevät. Merivesi alkaa olla kylmää, ainakin ilman kuivapukua. Jäiden tuloa saa vielä odotella. Jos sinulla on hyvä märkäpuku tai kuivis, voit harrastaa huhtikuusta jopa marraskuulle asti. Loppuvuodesta harrastaminen ei kuitenkaan ole enää niin kivaa kuin helteellä. Aloittelijat eivät myöskään tarvitse syksyn kovia tuulia. Toki voit aloitella harratusta harjoitusleijalla. Sillä ei saa vahinkoja aikaan, ja kustannuksetkin ovat olemattomat. Suomesta löytyy jo aika monta lajin opettajaa, joten alkuun pääseminen on aika helppoa.

Kirjoittaja on ikuinen seikkailija, joka nauttii kaikenlaisesta liikunnasta ympäri vuoden. ”Henkka” menetti sydämensä outdoor-lajeille jo pienenä saaristolaispoikana, pudotessaan jäihin lähes joka kevät. Tämän hetken suurimpia intohimoja ovat telemark ja kite-lajit. Liikuttaa muita ihmisiä myös työkseen, ja haaveilee työaikanaan täydellisestä laskusta ja loputtomasta hangtimesta. Käyttää vapaa-aikansa ulkona liikkumiseen tyttökaverin ja koiran kanssa.

Vastaa