Kerro vapaasti millaisia juttuja haluaisit lukea Huipun www-sivuilta? Ja Huippu kiittää!


Elbruksen alla näkyi loputon vuoristo

IMG_4695_CR2_shotwell

Arto Majavan, Sami Sarsaman, Mika Fältin ja Mika Selroosin muodostama retkikunta pääsi onnistuneesti Venäjän Kaukasuksella sijaitsevan Elbruksen huipulle 14. toukokuuta. Laskuolosuhteet topista alas olivat poikkeuksellisen hyvät.

Haasteita vuorenvalloitukselle ja laskemiselle lisäsi Mika Fältin liikuntarajoittuneisuus. Kaikki meni kuitenkin suunnitelmien mukaan, ja Fältistä tuli tiettävästi ensimmäinen Elbruksen (5 642 m) huipulta suksilla laskenut liikuntarajoitteinen.

Seuraavassa muutama Huipun toimituksen seurueelle esittämä kysymys retken vaiheista:

Millainen on reitti Elbrukselle?

Elbrus on vanha sokeritoppamainen tulivuori. Nousu huipulle on helpohko, mutta pitkä jäätikköreitti.

Millaiset olivat olosuhteet?

Lumitilanne oli tällä kertaa hyvä. Yleensä huippu on hyvin jäinen laskettelua ajatellen. Topissa oli pakkasta enimmillään 15 astetta, kun alhaalla laaksossa oli täysi kesä. Touko-kesäkuu on yleensä hyvä ajankohta laskemiseen Elbruksella.

Missä Elbruksen basecamp sijaitsee?

Basecamp on 3 800 metrin korkeudessa oleva parakkileiri, aika askeettinen ympäristö majoitukseen.

Oliko basecampissa paljon porukkaa? Minkälaista?

Basecampissa oli väkeä päivittäin arviolta 20 henkilöä tavoitteenaan huipun saavuttaminen. Aika harva oli liikkeellä suksilla. Porukka oli vaihtelevaa. Oli venäläisiä turisteja, seven summits -tyyppejä ja meikäläisten tapaisia tyyppejä. Aika vähän oltiin tekemisissä muiden kanssa.

Miten pääsitte huipulle? Kauanko kesti? Mihin aikaan olitte topissa ja missä olosuhteissa?

Olimme 3 yötä aklimatisoitumassa perusleirissä. Sitä ennen kävimme laskemassa 3 000-4 500 metrin korkeudessa pari reissua. Huipulle menimme pääosin skinnaamalla. Viimeinen 300 metriä noustiin jääraudoilla. Toppipäivän kokonaiskesto oli 12 tuntia. Topissa olimme 10.30 paikallista aikaa. Huiputus-päivänä lähdimme leiristä liikkeelle kello 1.30. Olimme huipulla auringonpaisteessa. Uutta lunta oli poikkeuksellisesti 10-20 cm. Sää suosi retkuetta. Jos jostain saa valittaa, niin toppipäivän alaosan lasku tehtiin sinkissä. Topitus oli kuitenkin kaiken a ja o.

Millaiset olivat haasteet?

Korkeus asetti haasteita, ja tietysti Mika Fältin jaksaminen muihin verrattuna. Tiimi toimi kuitenkin hyvin, ja koko porukka saatiin toppiin.

Riittivätkö varusteet?

Varusteet vuorella olivat riittävät ja toimivat loistavasti. Halusimme varmistaa onnistumisen jo leirissä ollessa. Se merkitsi riittävää lepoa, tankkausta ja hygieniaa. Taktiikka toimi.

Miltä huipulla näytti?

Huipulla tajusi olevansa oikeasti korkealla. Pohjoisen ja idän suuntaan näkymä tasangoille oli huikea. Etelän suuntaan puolestaan näkyi loputon vuoristo ja pienemmät kolmetonniset huiput jalkojen alla.

Mitä teitte huipulla ennen kuin lähditte alas?

Huipulla lyötiin ylävitoset, tuuletukset ja halaukset päälle. Emme jääneet pitämään piknikkiä.

Miten alastulo onnistui?

Alas tullessa yläosa oli hyvällä näkyvyydellä ja alaosa sinkissä. Väsymys painoi kaikkia. Laskimme harkitusti ja turvallisesti alas. Alastulo kesti kaikkiaan 1,5 tuntia.

Fiilikset alhaalla?

Fiilikset alhaalla olivat väsyneet mutta onnelliset. Emme jaksaneet heti kelata päivän kulkua. Otettiin unta kuulaan ja juotiin paljon nestettä. Yövyimme vielä yhden yön perusleirissä. Seuraavana aamuna ruvettiin kertaamaan päivän tapahtumia tarkemmin. Fiilis oli huikea. Mika Fältille erityisesti syvä kumarrus suorituksesta.

Vastaa